Mulla on Levin Matkailussa ihana ystävä, joka on markkinoinnin ammattilainen. Hän on luvannut suunnitella mulle Kanttiiniin yrityslogon, sitten kun töiltään ehtii. Kiirehän sillä ei ole, sillä ei mulla ole ollu koko 4,5 vuoden yritystaipaleellani logoa ja hyvin olen pärjänny. Mutta nyt löysin ite semmosen soman karrikoidun kakkupalapohjan netistä, ja leikkaa-liimaa-askartelin leivoskoruille omat taustat! Tällä ei ole siis mitään tekemistä tuon tulevan yrityslogon kanssa- sen jätän ammattilaisen haltuun, vaan suuntaa antava ainakin tälle korujutulle... Visioin jo mielessä vaneriständin, jonka päällystän jollain kivalla tapetilla ja laitan koukkuja joihin voin sitten laittaa nämä korut roikkumaan. Valmiiksi suunniteltu kun on jo puoliksi tehty, eiks se näin mee!

Innostuin taas niin, että tein muutamat uudet korutkin, jotka lisään samantien myös nettikauppaani.

Eiks oo somat? Minusta tuo tausta on ihana!  Minusta ihan sen näköiset, niinku ne ois jokku aivan oikeat kauppojen hyllyillä olevat? Vähän niinku brändi vai mikä se on .

 Heti alkuun anteeksi niille kolmelle asiakkaalle, joille en voinut siis kakkuja tehdä lauantaina tämän viikonlopun retken vuoksi.. Ehkä ensikerralla sitten?

Huomenna se on se lähtö sinne Pyhälle sitten hiljaisuudenretriittiin töiden jälkeen. Muistan muuten joskus pentuna kuulleni jostain tuollaisesta hiljaisuushommasta ja ajattelin silloin, että voi hyvänen aika mitä ajan tuhlausta! Kuin tylsä elämä voi ollakkaan ko tuommoseen mukaan lähtee? Täytyy olla vähintään joku itseensä kyllästynyt mummeli tai muuten seonnut! Ja niin sitä ollaan nyt menossa, enkä todellakaan pidä itteäni elämääni kyllästyneenä. Päinvastoin, elämästä innostuneena ja hieman seonneena mutta vain positiivisessa mielessä! Ja onhan se oikea lomien loma, jos miettii. Siellä luonnon keskellä, hotellin täyshoidossa koko viikonloppu: joogailla ja meditoida, maalata ja valokuvata. Kirjoittaa päiväkirjaa mieleen tulevista asioista, saunoa.. Eihän tuon parempaa lomaa olekkaan!? Lisäksi näistä kerrotaan, että tällainen kahden päivän loma vastaa 4 vkon kesälomaa henkisesti. Touhukkaalle tyypillehän tämä jos mikä on unelma! Ihanaa!!!

Ystäväni kävi tässä äskein ja kyseli mitä vaatteita meinasin laittaa päälleni voimauttavaan valokuvaukseen, joka otetaan siis siellä.. No enhän mie semmosia ollu aatellu, mutta nyt ku aattelin, niin en mie missään nuhru toppiksissa halua olla kuvissa, kun niiden tarkoitus on kuitenkin, että mulla on päällä just sellaista missä haluan itteni kuvattavan, niin että koen sen voimauttavana ja sievänä. Vaikka rinsessamekko jos sikseen meinaan! No hokasin heti yhen iän vanhanaikasen "mummomekon" kaapista, joka on roikkunu siellä iät ajat käyttämättä- ilman, että oisin kuitenkaan laitanu sitä johonki ulkovarastoon tai muualle piiloon. Se on siis ihan tarkotuksella oottanu tätä hetkeä, koska se on JUST se mekko, jossa haluan itteni kuvattavan! Kannatti roikottaa siis kaapissa!

Tämä on 14 v sitten otettu abikuva penkkareista. Vähänkö tämä ois ollu kiva puku kuvauksiin, mutta kun ei ole oma vaan tädin langon. Enkä kyllä ole saamelainenkaan... No mutta isä osti tuolloin mulle omat ihanat valkoset nutukkaat, joilla kävelen vielä nykyäänkin, joten net laitan mekkoni kans kuviin! Olkoonkin lopputulos sekametelisoppa, se ei haittaa koska semmonenhan mieki olen.

Muutenkin oon jo pakannu kaiken tarvittavan mukaan eli maalausvehkeet, päiväkirjahommat ja vaatteet. Nyt täytyy vaan toivoa, että auto kestää Pyhälle saakka, koska oon hoitanu sitäkin nyt rakkaudella ja huoltanut sitä monen sadan euron edestä. Uskon, että se palkitsee huolenpitoni turvallisella matkalla. Vaan matkalla mihin? Mie olen menossa Pyhä-tunturille, vaan mulla ei ole tarkkaa tietoa missä se ees on! Heti tän postauksen jälkeen kyllä meen ja googletan sen kylän, koska minun kaks kyytiläistäkään ei kumpikaan tieny missä se sijaitsee... . Kuulema jossain Sodankylän ja Kemijärven välillä? No kyllä me se löydetään ja auto kestää, koska näin on nyt hommat sovittu. Eli Pyhä- här kommer vi!

Tää minun menneisyyden eli juurieni kaivelu ei oikein ota loppuakseen... Löysin nyt yhen piirustuslehtiöksi naamiutuneen lehtiön sisältä oikean aarteen! Nimittäin äitini on joskus ilmeisesti kerännyt lehtileikkeitä meidän perheeseen ( ja minun koulujuttuihin) liittyvistä jutuista ja kuvista. Skannasin muutaman tähänkin. Aloin nimittäin pohtia nyt, että ei ihme jos minusta on tullu tällänen jokapaikan häsläri... Muistan, että meillä oli tooosi viriili luokanopettaja minikoulussamme, nimittäin:

Harrastimme koko koulun toimesta mm. näyttelemistä! Joka vuosi oli uusia näytelmiä. Ja monta! Muistan niitä kymmeniä. Kiertelimme Norjaa myöden keikkabussilla esiintymässä. Tässä on meneillää Sirkus-näytelmä. Itse olen tuo vasemmanpuoleinen ballerina sormi suussa tuossa edessä... Ei ihme se ballerina-unikaan siis tässä taannoin.

Ja joka viikko kävimme Pöntsössä myös taiteilija Reijo Raekallion opissa. Minä taas tuossa keskellä edessä maalailemassa....Tullessa isäni ajama koulutaksi koukkasi aina Kittilässä 40km mukan, jotta saimme käydä Marcen grillistä pitsat! Muistan ikäni sen kuinka aina tilasin Luigi Litti-nimisen minipitsan, joka maksoi kokonaiset 12 markkaa. Se oli syrjäkylien lapsille huikea hetki aina.

Mutta ollaan me ehitty myös läänintasolla osallistua runonlausuntaankin! Olen tuossa toisena oikealta. Tässä mie en ole oikeestikkaan voinu olla hyvä... mutta menossa mukana kuitenkin! Niinkuin aina, vielä nykyäänkin. Jos joku ehottaa jotain niin oon aina mukana.

Että tällaista meillä. Mitä te olette tehneet ala-asteella? Opiskelleetko? Nyt kun mietin niin en kyllä tajua missä välissä me ollaan opiskeltu, varmaan jossain kuitenkin! Ja sitten aloin miettiä, että olenkohan tällainen touhottaja vain kasvuympäristön takia, vai olenko  tämmönen jo ihan itsestään sisäänrakennettuna? Kun mietin niin tosi moni näistä "ikäkavereistani" kuvissa ovat kaikki minusta luovia ja touhottajia. Yksi on Suomessa nykyään mainetta niittänyt pukusuunnittelija, toinen on taiteiden maisteri ja vetää mm. näytelmäryhmiä, yksi on tähtitieteilijä, yksi tunnettu taidemaalari, eräs menestynyt kampaajayrittäjä ja mie olen Kanttiinin tyvär. 

Ja meinasinhan mie laittaa muuten pätkiä aivan ihanista palautteista joita olen saanu muualle ko tänne blogiin. Lisää saa  laittaa  tulemaankin, jos vain haluaa! Tää tekee tästä bloggailusta ihan parasta!

***

Lohjalta asti tällainen ihana sähköpostiini:

  "On aivan ihanaa seurata blogiasi. Tuntuu kuin olisin tuntenut sut aina ja sun maalaukset VAU! Oli joku jännä klikkaus vaan ennen joulua mikä johdatti sivuillesi ja nyt käyn lähes joka päivä tsekkaamassa ne. Jos joskus eksyn sinne niin saat olla varma kaivan sut esiin!"

***

Tuttavalta faceen:

"Hei kanttiinin täti!

Olipa kyllä taas tosi hyvin kirjoitettu blogi. Mie kerkesin jo hetken huolestua että veikö paasto kaikki voimat mutta ei sentään. Tuli sieltä viimein uutta blogia ja nyt jo lisääkin. Sie kyllä kirjotat tosi kivasti. Jatka ihmeessä samaan malliin. Nuita on mukava lueskella aamukahvin kera.
Ja komeita on kakutki. "

Enpä juuri hienompaa elämänohjetta tiedä kuin "niin metsä vastaa kun siihen huudetaan". Sillä on täälläkin yritetty mennä ja hyvin on toiminu.

Uusia blogikirjoituksia odotellessa."

***

Ja tietty vakiokommentaattori Penalta suoraan sähköpostiini

Kanttiini
"Nimensä  mukainen lepopaikka ,lääkärin ,tai muiden välskäreiden vastaan ottoa oottaessasi
Siellä väistyy tressi(jos on meno vaikka paineenmittaukseen) .Höyryävä kahvi,uunituore pulla,kyllä kelpaa odottaa, voi vaihtaa kuulumisia toisten vuoroaan odottavien kanssa.  Pirteä hymyilevä kanttiiska on kuin äiti-hahmo omassa valtakunnassaan ,oikein mieli lepää,,On rauhoittava tunnelma  
allekirjoittanutkin on istunut ja nauttinut monet kahvit ,uunituoreen pullan kera (sen kielen kurkkuun vieneen) Toisinaan kun aikaa on ,näkee kantiiskan  juomassa kahvia jonkun asiakkaan pöydässä keskustellen,Tämä luonteen piirre on vain harvoilla palvelu ammatissa olevilla
Loppu kaneetti>Vallan erinomainen Kanttiini ,kympin arvoinen Keidas,keskellä saraalaa <
Rauhan paikka ,22.1.2012 Pena"
 

Oi voi. Kyllä mie olen oikea onnen tyttö.
 

Mie en ole koskaan ollu itte oikein "perus" kahvi-ihminen, vaikka pikkuruisen kahvilan omistankin. Lattekahvit löydettyäni minustaki on kuitenki kuoriutunu oikea kahvihifistelijä. Olin parikymppisenä töissä parin vuoden ajan Levin Gondoliravintolan Paulig Cafeessa, kun se avattiin käyttöön ja siellä saimme perusteellisen kahvikoulutuksen baristalta. Nyt olenki herättelly tämän innostuksen uuteen nousuun. Mulla on pienehkö kahvikone Kanttiinissa ja täältä saapi siis peruslattet, kuin myös makusiirapilla maustetut.

Makuvaihtoehtoja on päärynä, suklaa, minttusuklaa ja vanilja.

Helmikuun loppuun asti tutustumistarjouksena peruslatte 3 € (norm. 3,40€) ja makulatte 3,40€ (norm. 3,80€). Tulkaapa maistelemaan!

Viimeaikoina olen koittanu tsempata siinä(kin), että suurimmaksi osaksi viikkoa peruspullien-ja leipien lisäksi löytyisi tarjolta myös jotain muuta kivaa. Tänään täällä on mm. lohivoileipäkakkua ja hillajuustokakkua paloittain myytävänä. Olen ottanu tavoitteeksi "kokeilukeittiön" malliin kokeilla hiukan uusia reseptejä ja koesyöttää niitä asiakkaille. Onneksi on vastuuvakuutukset kunnossa kun hyvä ystävä niitä myy!!

Ja näitä bullia.. näitä mie niin tykkään leipoa. Näistä tullee niin makea tuoksu tänne hospitaaliin! Kamerakin höyrysty kun kuvasin näitä.

Tämmöstä tänne tänään siis... NIIN, ihan superkiitos kaikille kommentoijille ja kommenteille, joita olen viime aikoina pyytän - ja myös saanu. Näinhän se meni, että sitä saa mitä tilaa kun käyttää vetovoimanlakia oikein! Kommentteja on tullu niin tänne blogin kommenttiosioon, suoraan sähköpostiin, kuin jopa facebookin inboxiinkin. Minun Kanttiini yrityksenä löytyy muuten myös Facestakin, kun laittaa hakukenttään vaan sanan Kanttiini. Profiilikuvana siellä on MinniHiiri-kakku, joka minusta kuvaa allekirjoittanutta.  Käykääpä tykkäämässä!

Laitan vielä ajan kans pikku huuhendaalipostauksen ennen hiljennysretkelle lähtöäni, Saatampa lisätä mukaan myös pätkiä joistakin kivoista palautteista, joita oon saanu tässä.. .

Minun maailman vaatimattomin nettikauppani on osoittautunut toimivaksi, jopa niin toimivaksi, että on alkanu hävettämään moinen kauppa, kun siellä ei ole enää oikein mitään myytävää. Niimpä eilen tekastin sinne muutamat korvikset... Mm. nämä on nyt lisättynä Nettikanttiini-Leivoskorut-sivun klikkauksen alle.

Sinne vaan tsiikailemaan siis! Sain uusia inspiksiä munakkaan ja korvapuustin muodossa ja lisää ideoita jäi vielä odottamaan toteutusta.  Parihan maksaa 9 €, sisältäen 23% arvonlisäveron. Lisäksi perin 1,50€ lähetys-ja laskutuskuluista yhteensä kun paketti on kirjekuoreen mahtuva.

Sain ihanan puhelun suoraan 12-vuotta täyttävältä sankarilta ja hän halusi kakkuunsa lempparibändinsä kuvan.

Näin syntyi One Direction-kakku...

Eka maalaillaan ihot

Sitte tukkaa kehiin

Loppusilaus ja reunat plus ruusut

Ja sitte leivotaan 8 munan kakkupohja, täytetään ja kuorrutetaan. Ja kyllä, tämä kakku on tosi kalliskin. 65 €, sisältäen alvin 13%, mutta kyllähän tähän aikaa ja materiaaliakin menee.

Kiva oli tehhä, haastava ainakin. Toivottavasti sankari piti! Paljon onnea Tekla!!

Sofialle meni Rovaniemelle asti tämä kakku ja ilmeisesti oli ihan hienosti kestänyt 150 km:n matkankin

Ella puolestaan pitää Tähkäpäästä

Ei enää niin pieni-poikani Iiro täytti tällä viikolla 6 vuotta. Ja koska rakkaalla lapsellani on monta kotia niin monta oli kakkuakin..

Virallisena päivänä isän luona syötiin tämä

Seuraavana päivänä hoitopaikassa tämä

Ja vielä eilen äidin kotona juhlissa oli tämä

Onnea kaikille pikkuisille ihanille <3

Ihan pakko tulla tänne taas häröilemään ja kertomaan, mitä mie nyt olen jälleen funtsaillu ja sekoillu täällä. Mulla kun on taas ollu aikaa huu-haa:illa, kun lapsukainenkin on ollut isällään tämän viikon...

Oon siis viikon päästä menossa sinne Pyhätunturille hiljaisuuden retriittiin ja olenki siitä ihan intona jo nyt. En malta oottaa sitä! Mulle on tapahtumassa nyt semmosia asioita, että tarvin hiljentyä, kuunnella itteäni ja määritellä, mitä elämässäni oikeasti ja todella haluan ja sitten päämäärätietoisesti alkaa elää sitä elämää, jonka sydämessäni koen olevan just mulle se paras ja oikeanlainen. Vielä en tiä mihin tämä kaikki johtaa, päivä kerrallaan elelen ja annan virran viedä. Nyt en maalaa piruja seinille vaan katon mitä elämä tarjoaa. Meinaan ainaki kirjottaa ja maalata siellä paljon. Lisäksi otatan ne voimauttavat valokuvat, joihin liittyen teinkin itseasiassa tällä viikolla ennakkotehtävän. Se osoittautuikin aika huikeaksi aikamatkaksi... Hain kaikki minun vanhat valokuvat ja kansiot ja hyppäsin menneisyyteen kokonaiseksi illaksi. Hain sieltä aiemmin tekemääni elämänkaareeni liittyviä kuvia, sellaisia jotka vihastutti, ihastutti, teki surulliseksi ja myös sellaisia joita ei ollut. Ja mietin miksi näin. Todella erikoinen kokemus jo tämäkin alku, saa nähä kuinka se sitten täydentyessään on mahtava juttu! Ajan saatossa sitä täydennetään ja työstetään. Tein valitsemistani kuvista kollaasin teksteineen omaan käyttööni, mutta voisin jakaa niistä muutaman yksittäisen kuvan tänne...

Mulla on jo ihan pienestä asti ollu kamera käytössä ja kuvia olikin ihan julmetusti! Valitsin tän yheksi kivaksi kuvaksi, koska tässä on hyvä meininki. Kuva on meidän kotipihalta Kittilän Lompolon kylästä, jossa joku höpsöleikki on vissiin menossa. Aina oli joku leikki. Kavereita mulla on aina ollut paljon ja huomaan, että vielä vanhemmitenkin voin sanoa olevani todella onnellinen siitä, että omistan tajuttoman tasokkaita ja ihania ystäviä ympärilläni. Yhessä ollaan ja kasvetaan kaikkien kans, vaikka ei jatkuvasti nähä tai kuullakkaan. Uskon että tämä kasvu jatkuu loppuelämän.

Huomasin myös olleeni melkoinen esteetikko jo pienenä. Kansioissa oli tosi paljon maisemakuvia, jännä miten pikkutyttö on halunnut kuvata niin paljon luontoa. Liekö se, että olen aina asunut upeissa maisemissa liittyy tähän. En tiedä.

Ja se, että tuo hiihto vetää minua puoleensa, ei ihmetytä minua enää yhtään. Kansioissa oli paljon kuvia, joissa nautin selvästi hiihdon tuomasta vauhdista. Kuten tässä ylläolevassakin kuvassa. Jossain vaiheessa vain hiihto ja kaikki touhotus on jääny vuosiksi pois. Niistä ajoista ei ole kyllä muitakaan kuviakaan. Mutta onneks oon nyt tässä ja voin taas olla oma itteni!

Ja löysimpä myös kuvan, jossa toimin Paula-tytön sijaisena, kun oikea teki oharit. Tämä on 14 vuotta (eli iäisyys ) sitten otettu Sirkan Kaupalta, kun olin siellä töissä. En ees muistanu tämmöstä. Mutta aatelkaapa, nyt mulla on oma kahvio, jossa myyn juurikin Pauligin kahvia ja olen yhteistyössä heidän kanssaan. Onko olemassa sattumia? Ei ole. Oli lisäksi vuosia, kun työskentelin Hullun Poron vastaanotossa ja ihmettelin miks ihmeessä olen menny Restonomikouluun, enkä mihinkään muuhun "järkevään". No just tän takia, koska minusta tuli tämä nyt. Ja mitä vielä tuleekaan, sitähän me ei tiedetä, mutta suunta on selkeesti oikea! Kaikella on siis ollu NIIN tarkoituksensa. Mie en olekkaan epäonnistunut elämäni joissain asioissa, vaan ne kaikki kokemukset ovat olleet tarpeen; ne on ollut mulle oppeja, joilla on ollut tarkoitus. Ja olen niin kiitollinen nyt kaikesta.

***

Meillä on semmonen pieni ystäväpiiri täällä, jossa pohitaan kaiken maailman asioita. Ei säätä tai semmosia, vaan vähä pintaa syvemmältä-juttuja. Se on ollu hyvä homma, kun tässä jo vuoden verran oon tosiaan syvemmin itteäni etsinyt ja juuriani kaivanut löytääkseni itteni. Vertaistuki asiassa kuin asiassa on mahtava juttu ja on niin soma kun voi ajan ja paikan kanssa pohtia elämää. Se on suuri seikkailu, johon just mulla on vip-kortti.

Olettako muutes lukenu sellasta kirjaa kuin Voima? No mie olen jo jokunen aikaa sitten, ja olen ihan vakuuttunu siinä kerrotun vetovoimanlain toimivuudesta. Eli tyyliin "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Jos olet positiivinen ja iloinen, saat sitä myös takaisin muilta. Sama pätee tietty myös päinvastoin: ilkeily ja jatkuva marmatus vetää puoleensa negatiivisia juttuja. Kannattaa siis tosisti miettiä miten täällä elää ja on. Se kasvaa mihin keskittyy. 

Muutamia hauskoja juttuja on esimerkkejä mainitakseni tässä hiljattain tapahtunu.. Viime viikolla mietin ku ei ollu Kanttiinissa mustekyniä, et pitäs ostaa niitä lisää ja unohin asian sen samantien. Kärvistelin yhellä, joka oli kadoksissa koko ajan. Eilen tuli kirjekuoressa sitten oikein nimellä varustettu kynä, joka onnitteli pian 5v yrittäjän taivalta. Toki toivoi minun tilaavan niitä kyniä logolla lisää, mutta anyway- minun toive kuultiin ja olin ihan super iloinen siitä kynästä! Lisäks mullahan on täällä se remppa meneillään.. En ole ihme kyllä yhtään hermoillu sen kans, enkä välitelly muutenkaan. Luotin siihen, että lopputulos on hyvä, enkä tilaa ongelmia mielessäni etukäteen. Ja olihan se hyvä, kävi ilmi, että ei oo ees tarvetta putkirempalle, vaan pientä pintakuivattelua nyt vaan! Mietin eka mistä tekijät rempaan, niin huomasin yhtäkkiä, että mulla oli täällä tupa täynä remonttimiehiä, että piti pistää puolet kotiaan. Kivaa että homma toimii . Huoneessa oli lisäksi semmonen romukaapisto, mistä halusin eroon. Isälle kun mainitsin siitä, niin hän tiesi heti erään, joka tarvi kyseisenlaista kaapistoa. Tänään se mies kävi purkamassa kaapiston osiksi ja vei sen itelleen. Nyt mulla ei oo riesana siis sitäkään! Ja viime viikolla, kun lunta tuli ihan hulluna ja mietin, että voi kun aura ei ois jättäny palletta minun tielle, niin jo vain ex-appiukko oli käyny jo pukkaamassa lumet pyöräkoneella minun pihalta! Kaikki asiat vaan menee NIIN hyvin, kun sydämestään toivoo ja uskoo! Luottaa siihen, että elämä kantaa .

Ja sitten vielä.. Tänään mulle tuli Kanttiiniin aivan ihanaa postia minun kakkuasiakkaalta...

Kortissa luki toisella puolella " Usko aina haaveisiin pieniin, suuriin unelmiin.. /Oikein ihanaa tulevaa kevättä ja liukkaita latuja. Sinun juttuja on niin ihanaa lukea ja nauraa vedet silmissä. Hei älä koskaan ikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot .T. Meeri."

Arvatkaa vaan tuliko hyvä mieli?? Ihana!!! Kiitos. Eikä kyseessä ole edes maksettu sukulainen. Olen niin onnellinen, jos joku tulee iloseksi minun höpinöistä. Silloin olen onnistunut! Ilmeisesti ei haittaa, että kakkublogi ei ole enää pelkkä "kakkublogi"... Ja muutenkin ihanaa, että ihmiset uskaltaa antaa palautetta, eikä aina vaan sitä kielteistä. Itekki koitan antaa myös positiivista palautetta aina kun siihen on aihetta. Pikku juttu antajalle, mutta tajuttoman iso saajalleen. Minun viikko ainakin on kruunautu tällä.

Ja tähän loppuun on vielä pakko kertoa, että näin viime yönä unta, jossa tanssin. Ihan kuin ballerina, kädet oli kattoa kohti ja fiilis unessa oli kevyt ja ihana. Katsoin heti aamulla unikirjasta, mitä se mahtaa tarkoittaa ja ...: Tanssiminen unessa symboloi elämää. Tanssiminen unessa viittaa yleensä vilkkaaseen sosiaaliseen elämään ja avoimeen luonteeseen. Se enteilee myös rakkaussuhteen alkua... Mitäpä tähän sanotte? Aika huippua vai hä!?

Laitan huomena sitte kakkukuvia taas ettei totuus unohdu. Kyllähän mie siis töissäkin käyn, enkä vain säädä näitä höpsötyksiäni... Niin kivaa kun tämäkin pelkästään olisi.

Ihana ystäväni Katja sai kaksostytöt ja mie tehdä kakut juhlaan, voileipäkakun ja täytekakun sinne. Tämä äippä ei niin perusta hörselöistä, eikä krumeluureista. Yksinkertainen on kaunista. Päätin mukailla Anne Geddes juttuja, sen valokuvat ko on niin kauniita niinpä nämä karhunpoikaset saivat alustakseen lumpeenlehden.

Ja kaksostytöillä on myös Tiikeri serkkutyvär joka kans sai nimensä viikonloppuna.

Ihanaa alkanutta elämää kaikille kolmelle pikkuiselle rinsessalle :) :)

Tää on sitte varmaan se peruskakku "a la Heli"

Kirjotampa tämän postauksen nyt ihan omalla murthellani- mikä lie Kittilän/Enontekiön murre nyt onkhan. Ruiskukan blogin innoittamana, kiitos inspiksestä sinne! Saa nähhä ossaattako tet lukea tätä :) Kirjotan nyt vähä minun mietheitä paastosta ja sen tuomista ideoista. Huomena voisin lisätä sitte viime viikon kakut..

Olen tyypiltäni innostuja. Innostun aina ja kaikesta. Paitti siivoamisesta. Niimpä olin käsipystyssä mukana paastoamassa ko kaks ystäväistäni suunnittelivat alkavansa sille. Eikä aikaakhan ku paketti saapu ja pullot koristi rivissä minun keittiöntasoa. Pirteyttä lupas kovasti se paasto, vaikka koen kyllä, etten kauhean depressiivinen ole muutenkhan. Vaan aina on tillaa lisäpirtsakkuudelle!

Kevennysjakso oli ihana. Pelkkää hedelmää ja kasviksia. Oi ne maistuu yllättävän hyvälle kun niihin panostaa. Neljä kasvispäivää ja koin että olen maailman huipulla. Energiaa oli tosi paljon ja tiesin että paaston jälkhen mie niin muistan tuon olotilan joka on mahtava ja haluan palata siihen uuesthan. 

Mutta itte paasto. Ja eka päivä. Edellisillan merisuolatuoppi oli tehny tehtävänsä ja tyhjentäny suolista suurimmat sattumat. Nyt sitte sai alkaa heilumhan suolihuuhteluhommien kans ja lipittelemhän mehuja. Normi ruokarytmiä nouattaen aina pari desiä mehua ja tuhdimpana "liemenä" sitte suolatonta lihalientä. Ja teetä, teetä ja teetä. Ja vettä. Eka paastopäivänä olo oli ihan mahtava! Ei mithän rajjaa mihinkhän. Siivosin autotallin, jota en ole tehny koskhan. Eka kertaa ikinä elämässäni sain autoni mahtumhan talhin ja saan sen tästedes ehkä sulamaanki siellä ko jäätyy. Ja jäätyyhän se. Sen pitää  huolen mukavuuenhaluni, josta syystä pöyryytän sisätilanlämppäriä syyskuu-toukokuuvälillä päivittäin. Aina täysillä tehoilla. Parhaimmillaan autoni näyttää jääpuikolta. Kaikki höttyrälumi sullaa makeasti siihen pinnalle.

Son siinä, eiku kaara sishän!

Ja heti tallin siivouksen jälkhen lähin hikilenkille suksimhan, koska koin, että jaksan oikhen hyvin yhet reenit vetasta vielä perhän. Sitäpaitsi koska minusta tullee se kilpahiihtäjä, niin ei paasto voi estää reenausta, eihän?

Toka päivänä ko heräsin, niin luulin että olen jääny katujyrän alle. Olo oli niiiiin heikko- pietin seinistä tukea ku roudasin kehoni huuhteluhommiin, etten vaan matkalla pyörry ja sitte mennee joku hammas läpi huulesta.  Unohtunu oli "paaston aikanen kevyt liikunta". En mie olekhan superihminen, tylsää. Mutta koheni se olo pikkuhiljaa, vaan ei ennää ikinä sinne pirteystasolle, semmosena ko mie pirteyen ymmärrän. Hyvä olo oli kokoajan kaikki loput päivät, mutta ei semmonen super kuitenkhan. Tiän että ekana päivänä pilasin hommaa itte just tuolla toosotuksellani. Joskus pitäs osata vaan olla.

Kolmas päivä meniki Rovaniemellä naisyrittäjähommissa ja ei kyllä tehny ruan puolesta tiukkaa sielläkhän. Niinku ei koko aikana oikeasthan muutenkhan. Ihme helppoa on olla syömättä ko niin vain päättää.

Viimisenä päivänä oli jo fiilis että halutti kaikkia ruokia ja melkein laski tunteja ko saapi syyä. Keskiviikkoaamuna nieleskellyt rypälhet sai kurkun kipeäksi nieleskelemisestä, kun eka kerran kiinteää söin vähhän aikhan. Opin, että pittää pureskella ruoka paremmin! Verenpainhet oli tosi hyvät 112/72. Syke vaan pomppas 93 kun menin töihin. Hoitaja meinas, että kuuluu paaston lopetukshen tuommonen pomppailu, joten en hermostunu siitä sen enempiä. Ja on se nyt jo tasottunu, hyvä niin. Kiloja karisi niin paljon etten ikinä aikuisiässä ole näin vähhää painanu, vaikka tottakai tiän että nestettähän son kaikki. Eipähän ainakhan turvota! Ja hyvä boosti päälle muutenkin tähän minun uuthen "terveellishen" elämhän, olen palautunu taas perusterve ruokavaliihon, johon kuuluu aamupuuro raejuustoinhen, smoothiet, kasvissosekeitot, salaatit, wokit... Herkkujäde syntyy pelkistä jäätynheistä hedelmistä ko ne sauvasekottimella survoo, ei tarvi sen kummempia kikkoja. Mutta herkutellakki saa ja pittää, hyvällä omallatunnolla! Nyt aijon kuunnella kehoa, mikä tuo mulle hyvän olon, sitä syön. Piän hyvän mielen päivyriä fiilareistani, niin pysyn kartalla ja ruodussa. Ja varmasti pallaan paaston parhin heti toukokuussa uuesthan ja pitempänä aikana. Nyt tiiän miten välttää ne karikot, joihin iskettyäni nyt mulla jäi tästä tälläkertaa se pirteys saamatta. Siis siinä hetkessä. Tästä on hyvä lähteä nyt hiljentymisretriitille Pyhälle parin viikon päästä hengailemhan ja kuuntelemhan Äiti-Luontoa ja ommaa sisintä itteä. On tää elämä aika huippua!

No ni, nyt erottuu poskekki ko on pöhöt poissa.

Huomena sitte niitä kakkujuttuja, palathan siihen mikä on täällä blogissa olennaista. Saapi yhä kommentoija, jos siltä tuntuupi. Se tekkee tästä hommasta mielenkiintosempaa mullekki kirjotella ja päivitellä tätä. Miltä kuulostaa muuten murre kirjotettuna, onko ärsyttävvää vai kiva lukea?

Niko-Oskari on kova tykkäämään Legoista

Jonelle Ii:hin asti matkasi tämä

Ja merkkipäivää juhlistamaan meni tämä

Onnea Ponnea!

Olen saanu sen verran paljon suoraa positiivista palautetta minun häröilevistä, hieman henkilökohtaisemmista postauksista tänne, joten päätin jatkaa samaa rataa! Tuutte siis kuulemaan minun hömpötyksistäni jatkossakin, joka nyt täällä haluaa aikaansa viettää. Laitan tän päälle kakkupostauksen erikseen, koska samaan juttuun en niitä kehtaa laittaa. Johtuen siitä, että se joka haluaa klikata kategorioista vain "täytekakut", niin ei tartte lukea pitkiä pätkiä tekstejä. Kuvat kertokoon ne jutut.

Voin sanoa, että melkosta tehokkaat neljä päivää on takana, niin töissä kuin kotona. Vuosi on alkanut tosi hyvin. Iiro on ollut isällään, joten olen saanut toosottaa taas oikein olan takaa. Ainakin tähän asti kaikki uuden vuoden lupaukseni ovat pitäneet TOSI hyvin. Huomenna alkaa se virallinen paasto, josta puhuin aiemmmin. Vogelin Paastopaketti saapui tänään, joten saan illan pyöritellä pulloja kädessä ja ihmetellä mihin taas aloinkaan.. Vaikka ei sillä, kevennytjakso paastoa ennen on ollut käynnissä jo 4 päivää, enkä käytännössä ole syöny ku aina pieniä määriä hedelmiä, kasviksia ja rasvattomia maitotuotteita kaikissa muodoissa mitä varmaan voi ihminen kuvitella. Kalaa, lihaa, kanaa en ole maistanutkaan, puhumattakaan kahvista tai karkkista. Ihme kyllä, suklaanhimo on täysin kadonnu! Hedelmäsmoothiesiin olen ihan rakastunu, samoin erilaisiin kasvissosekeittoihin. Luulen, että saan tästä aika terveellisen ja kivan boostin päälle, kun ite paasto ja sen tasoittelujakso loppuu.

Ne smoothiet tosiaan vei minut ihan mukanaan. Perusaamiaiseni onki ollu nyt tuoretta anasta, mansikoita, milloin banaanilla ja milloin maitorahkalla terävöitettynä. Milloin ilman. Joskus nakkaan mukaan vaikka palan omenaa ja nam! Löysin kotoa muuten mustan "muka vanhan" monitoimikoneen, jonka ostaessani totesin mukamas liian monimutkaiseksi ja löin kaappiin piiloon. Nyt raahasin sen kanttikseen mulle smoothieta tekemään ja siitähän tuli idea, että miksen tekis niitä vaikka siellä myytäväksi. Tai pirtelöitä lapsille, koska mulla on tuota jädeäkin niin kovasti. Koitan saaha hinnat ja mainokset valmiiksi ko tästä rauhotun ja laitan semmosiaki kokeille :). Tuli muuten mieleen siinä mustaa konetta katsoessani, että aika vaatimattomilla koneilla olen kyllä kohta 5 vuotta pärjäny: perusvatkaimella ja kaverin äidin vanhalla monitoimikoneella. Ihan kaikki, sadat kakut ja muut oon pelkästään noilla tehny. Mutta ne on ollu hyviä koneita- ja ovat yhä, tuoki beige monitoimikone on minun mielestä ihan paras pullantekoon!

Ja päätin mie heittäytyä myös "galleristiksikki"! Roudasin ne taulut, jotka mulla on kotona, Kanttiiniin. Järjestin ja tiivistin kamoja ja sain aikaiseksi tyhjän seinän, josta otin hyllyt sit pois ja naputtelin teokseni sinne. Eihän niistä mitään iloa ole minun takkahuoneessa kellekkään. Yks mummo katteli minua ko naputtelin niitä seinille ja sano, että "Olet sie rohkea tyvär". Sanoin vain että pikkasen pimahtanu vaan... Halus tarkentaa kyllä, että kun ovat niin värikkäitä, niin siksi rohkea. Vain rohkeat kuulema maalaa noin värikkäitä. Hauska kommentti:) Isäni puolestaan tässä taannoin kyseli, ettenkö vois maalata jotain "järkevää" niinkuin hän on aikoinaan maalannu. Sori vaan, mutten halua maalata mitään järkevää. Älä silti häpeä, ethän ? Järkevyys missään muodossa ei ole minun juttu.

Galleria Helin Kanttiini

Pyörätuolipojat meinas, että minun pitäs pitää Galleria-avaiset! Heille pitäs tarjota myös skumppaa silloin. Ihan niinku gallerioiden avaijaisissa aina tehdään. "Ehkä 5 vuoden päästä, mene ja tiedä" vastasin.

Kanttiinin järjestäminen on vaan jatkumoa muutenkin elämäni järjestämiselle- alkanu sisältäpäin ja nyt ulottuu jo uloskin. Kotonakin se jo näkyy, mutta näkyy se myös minun kalenterissa. Tällä 32-vuotiaalla äidillä, kohta 5 vuotta Kanttiiniyrittäjänä toimineella naisella ei ole ikinä ollu kalenteria käytössään. Ei siksi, ettenkö raskisi sitä ostaa, vaan siksi, etten ole osanu käyttää. Vuodesta toiseen olen merkinnyt kaikki tilaukset ja minusta merkinnän arvoiset jutut näin:

... Kaikki on aina kauhistelleet tuota minun aikatauluttamista, mutta nyt mie kauhistuin jo itekki! Ja ostin oikean Business kalenterin, niinku yrittäjän kuuluuki. Siihen mahtuu tekemään ja kirjottamaan vaikka mitä! Oon NIIIN iloinen tällähetkellä minun omasta kalenterista ettette tajuakkaan .

Kotimyynti-ideankin laitoin käytäntöön ja innolla oonkin nyt leiponut hiukan "yli rajojen" ja suoraan pussitellut niitä "kotimyyntikoriin". Menestys on ollu hyvä, tää oli loistava idea! Kummallista etten ole aikasemmin tajunu...  Näistäkin Runebergintortuista puolet laitoin kahvileipätarjoiluun ja puolet kotipaketteihin. Pakko oli samalla kokeilla tuota uutta telinettä, jonka joulupukki toi.

Ja mitäs muuta mie menin lupaamaan Uutena Vuonna... ? Ai niin! Se kilpahiihtäjän ura. Ja hyvin se sekin on menny!  Ex-anoppi alkoi minun päävalmentajaksi ja se on pitäny huolen, että hiihelty on.  Maantaina ja keskiviikkona on käyty 10 km lenkki, tästä on niin hyvä lähteä. Päätin et osallistun keväällä Särestöniemihiihtoon (osallistuin siihen kyllä viime talvenakin) sekä Pallaksella järjestettävään Lapponia hiihtoon. Et silleen. Ja kun ne täällä julkisesti kerron niin mentävähän se on. Nyt ei aleta himmailemaan.

Kännykänkuvaa eiliseltä hiihtoreissulta

On se muuten huikean tehokas tuo hiihto niinku kropalle ja ilman muuta mielelle myös. Oikeesti kun miettii, että kun mullaki oli sykevyö päällä niin se näytti, että 1h:20 min hiihto kulutti kaikenkaikkiaan 767 kcal. Keskisyke oli 153. Ja varsinkin perinteinen tyyli minusta ottaa ihan joka senttiin kropassa, kun taas vapaa enemmänkin jaloille.

***

Sain muuten superkivan puhelun kouluaikaiselta ystävältäni Tanjalta Kokkolasta. Hän oli siellä juuri muuttanut perheineen uuteen taloon ja lueskellut minun blogia. Miehensä oli ehdottanu,t että heidän tauludilemma ratkeaisi, jos Tanja pyytäisi minua maalaamaan heille taulun sinne. Mikään taulu kun ei ole Tanjan silmää miellyttänyt niin hänen miehensä oli hoksanu että ainoa, joka osaa tehdä "tanjannäköisen" taulun olisin minä. Oi miten ihana pyyntö, tottakai teen! Täytyy ottaa aika ja alkaa sutimaan. Se tulee sitte semmonen ko tulee, sitähän ei tiedä kukaan mimmonen.  Ja teen myös Emmalle ja Helena ystävillekkin taulut, kun olenjo aikoja sitten molemmille erikseen luvannut. Oottakaas vaan kaikki, tilaan vähä maaleja ja pohjia ensin!

Mukavaa pitkää viikonloppua kaikille! Mie alan tyhjentämään yhtä meän huonetta tässä. Alkaa putkiremppa maanantaina, joten täytyypi tehä raksapojille tilaa. Toivottavasti se ei kestä kauhean kauaa, eihän täällä rempan keskellä kukaan voi maalata nimittäin. Pitää olla hyvät ja rauhalliset energiat silloin! Irppu saa kans tänään yökaverin kylään, kun hänen ystävä Paavo tulee meille. Ompa soma! Pojat saa paistaa takassa makkaraa ja mie  hörpin noita keittoja nyt toistaseksi.

Moikka!!

Olen juuri viettänyt ehkä yhden elämäni kivoimmista lomista. Tehny kaikkea sitä, mitä lomalla kuuluu tehdäkkin: ulkoillu, viettäny aikaa läheisten ja ystävien kanssa, herkutellu, mutta kohtuuden rajoissa. Maalannut, tanssahdellut, hinannut jälleen kerran autoani kun se heitti kulkemasta jääkiekkohallin pihalla sekä tehnyt suunnitelmia ens vuodeksi. Tämä loma rentoutti minua nyt enemmän kuin aikaisemmat 3-4 viikon kesälomat!  Nyt oonkin jo niin valmis takas töihin touhuamaan. Ihana nähä minun "maskotit" eli pyörätuolijengikin viikon tauon jälkeen. Muutenkin on kyllä mukava taas mennä sorvin ääreen.

Rakettiräiskettä Raattamassa

Mitäs lupauksia tet ihmiset oletta muuten luvanneet ensi vuodeksi? Mie olen miettiny nyt jonkuverran näitä "lupauksia", toiveita ja juttuja.. Sain pienoisen listankin aikaiseksi: Lupaan, että en enää laihduta vaan tällä kertaa syön itseni terveeksi ja sellaiseen kuosiin, jossa mulla itellä hyvä olla. Aloitin tän prosessin jo oikeastaan nyt joulun aikoihin. Tilasin kavereiden innostamana paastopaketin, joten syvennyn nyt tähän ajatukseen ja koitan todella viedä sen kunnialla alusta loppuun. Loppukuusta menen Pyhälle hiljentymään hiljaisuusretriittiin, joten on varmaan hyvät fiilikset siellä kun kehokin on puhdas! Siellä otatan ittestäni voimauttavia valokuvia ammattilaiselle, sekin on juttu mitä odotan valtavasti... Tää on mulle ihan uutta, mutta innolla olen kyllä mukana koettelemassa omia rajoja. Luulen, että tästä tulee hyvä elämää kantava ja edistävä juttu. Mulla on tapana löytää itteni toisinaan paikoista, joihin minua ei heti uskoisi yhdistettävän, mutta jokka osoittautuu aina tosi positiivisiksi kokemuksiksi. Tämä kaikki on varmasti myös yksi sellainen.

Muutenkin tämä ruokajuttu on se missä skarppaan (en karppaa) eli yksi lupaus. Vaikka olenkin jokseenkin hyvä leipuri niin käsittämättömän laiska kokki pakkaan olla. Meillä syödään kotona pojan kans kohtuuttoman paljon eineksiä ja epäterveellisesti. Tässä mie teen ryhtiliikken nyt! Otan asiakseni tehdä ruanlaitosta kivaa, ruoasta hyvää ja maukasta. Se tuo meille rytmiä ja hyvän mielen, sekä yhteistä touhua.

Kotona skarppaan sen verran enemmän tänä vuonna, että en päästä tätä huushollia aivan Pommitilaan. Koitan pitää vaateröykkiöt ja tasot järjestyksessä. Vähennän tavaramäärää, enkä hanki uutta. Muutoin en yritä ees olla mikään järjestelmällisyyden perikuva, minun elämäntyylini on hallittu kaaos ja se sopii ihan hyvin mulle.

Ulkoillakkin lupaan enemmän kuin edellisenä vuonna, mutta luulen, että se tulee luonnostaan jotenkin nyt jo ilmi. Oikeastaan mulla on paljonkin asioita mitä olen jo noin vuoden verran harjoittanut ja ainoa toive/lupaus on se, että ne pysyy minun elämässä mukana jatkossakin. Ja pysyyhän ne, minneppä ne menis. Näitä on mm. ystävien tärkeys ja aidot hyvät ihmissuhteet niin perhe- kuin yleensä tuttavapiirissä, se että teen just sitä mistä nautin sekä työ- että harrastusjutuissa, olen ylpeä siitä mitä teen, otan reilusti vapaata työstä, jos koen että tarvin sitä, teen työni myös tehokkaammin ja olen hiukan järjestelmällisempi, olen vaan oma itseni- teen parhaani ja tiedän, että se riittää. Mulla on jo kaikki niin hyvin elämässäni tällähetkellä, että mitään en halua tästä poistuvan tai muuttuvan täysin toisenlaiseksi.

***

Oltiin muuten eilen( taas) siellä Raattaman Loimussa tansseissa kaveriporukan kanssa. Olipa niin mukavat tanssit että! Niin ihana paikka ja meininki yleensäkin. Ne ihmiset sen tekee, ja miljöö. Siellä on NIIIN hyvät energiat että huh! Aatelkaappa vaikka; siinä se Pallastunturin juurella pojottaa - pieni kyläbaari/ravintola, jonne ajetaan kelkoin ja reen kyytillä. Ihmisillä on puukot lapinvöissä roikkumassa ja kaikilla on kivaa. Kaikki tanssittaa kaikkia sikin sokin, eikä kukaan ole yksin tai naama väärinpäin siellä. Ihana kylä, joskus mie vielä olen niin rahoissani, että ostan mökin sieltä ja muutan sinne! Ja vuokraan itelleni sen Loimun (tai muutaman kaverin kanssa) ja teen siitä kivan paikan kaikkien tulla ja kokea.

Loimussa minä ja Susanna

Susanna(tyttö yläkuvassa) oli minun luona kylässä nyt tän kaksi päivää ja tänään ko heräsimmä, niin olin että "nyt Susanna maalaamma ensi vuoden teemat tauluihin!". Ja mehän maalasimma. Nostelimma vähä kortteja ja mulle tuli Myönteisyys-kortti, josta sainkin sitte idean omaan maalaukseeni. Mulla ei ole hajuakaan taaskaan mitä tuo maalaus tarkoittaa, alan taidan sekoilla jo kovasti,  mutta tällanen siitä tuli

Aurinkomyrsky (Akryyli 20 x 30 cm) .

En mie osaa tuota ihan vielä tulkita, mutta mulle myönteisyys näyttäytyy punaisen sävyissä. Leijona- horoskooppimerkki takaa tulen ja auringon( kait) ja koska olen Puita maalaillut aiemmin tauluihini, niin kait ne alkaa versota sitten lehtiä eli elämää? Mene ja tiedä, näistä kun ei tosiaan tiedä...

***

Viime vuodesta jäi niin paljon käteen henkisesti, että on tosi paljon mistä olla kiitollinen. Olen niin kiitollinen elämäni kaikista ihmisistä, jotka kanssani täällä seikkailevat. Kiitollinen terveydestä ja siitä että asun just täällä, enkä missään muualla. Kiitollinen kaikesta liittyen omaan elämääni, en ois tässä nyt ilman kaikkia eri juonenkäänteitä. Kiitollinen Kanttiinista ja ennenkaikkea asiakkaistani, jotka mahdollistavat sen, että saan tehä tuota työtä.

***

Hei muuten, kiitos ihan mielettömästi Teidän kommenteista! Niitä on tullu viimeaikoina minusta tosi paljon ja olen niin ilonen niistä. Kommentoikaa vaan ihmeessä minun hullutuksia ja höpötyksiä, minusta on mukava lukea niitä.

IHANAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

Ihan enstekseen on mainittava, että en kuvittele olevani mikään suuri taiteitelija tai mitään sinne päinkään näitä tänne postattaessani. Maalaan, koska pidän siitä ja saan sen kautta ajatukset nollattua. Aika pysähtyy kun maalaan. Se toimii mulle eräänlaisena terapiana. Laitan tuotokset tänne, koska sekin on osa tätä minun terapeuttista 3-kympin kriisiä: olla just sitä mitä on, rohkaistua laittamaan pää pystyssä omat jutut tänne kaikkine päivineen- naurakaa tai tykätkää. Sehän on ihan jokaisen valinta. Tämä kokonaisuudessaan on askel mulle eteenpäin, isokin askel. Mulle, joka olen aina jotenkin pakannut häpeilemään itteäni ja tekemisiäni. Vaan empäs tee niin enää.

Taigametsä (akryyli 50 x 60 cm)

Tämä on siis viimeyön tulos. Taas oli eri jutut mielessä kun maalaamaan aloin, mutta edellisen hiihtopostauksen maisemat sai minut sekaisin ja halusin tehdä sen innoittamana omanlaiseni Taigametsän. Pelkkä maisema kaikessa värikkyydessään ei riittäny, vaan halusin kaksi taianomaista hahmoa etualalle. Äidin ja lapsen. Luonnossa ne kimaltaa ja välkehtii, just niinku halusin niiden sadunomaisesti siihen asettuvankin.

Joulupuu (akryyli 40 x 50cm)

Joulupäivän yön maalasin tätä kimaltavaa joulupuuta. Kovin nopeasti tämän tein ja se kyllä näkyy. Muistin muuten maalanneeni juhannusyönä myös puun, Juhannuspuun.  Ymmärrän täysin, että mulla ei ole tekniikka hallussa, mutta kovasti on halua oppia ja kokeilla. Pienenä käytiin ala-asteen kanssa Reijo Raekallion taidekursseilla Pöntsössä varmaan parin vuoden ajan, ja sieltä ajoilta muistelen, että tapoja ja tekniikoita on tuhansia. Mulla on vasta innostus, saa nähä kuinka se kantaa ja pitkällekkö vie.

Tähtipölyä (akryyli 40 x50 cm)

Tämän löysi jouluna lahjapaketistaan ystäväni, jota sydäntä ovat lähellä enkeli, violetti väri, kiekurat ja bling-bling. Tämä ystäväiseni ratkaisi myös sen arvoituksen, miksi 6/9 taulustani kuvaa aina puuta/puita jossain muodossa: minä haen juuriani nyt, juuretun- etsin itseäni. Jotta sitten on vihdoin vakaa pohja kasvaa ja elää, kun tietää mistä tulee ja minne haluaa mennä.

***

Kuten huomaatte, minun "taide" ei ole kuvantarkkaa, eikä pyri missään nimessä olemaan realistista 1:1 taidetta. Valokuvantarkkamaalaus ei ole minun juttu. Rakastan värejä ja kun alan maalaamaan mulla ei ole tietoakaan mitä siitä seuraa. Tauluni ovat hirmu värikkäitä ja naiiveja. Ihan niinkuin minä itsekkin .

Vaikka Kanttis on kiinni, niin blogin pito senkun jatkuu ... Minusta näyttää kuorituvan oikea LifeStyle-bloggaaja! No ei nyt sentäs, mutta jostain syystä tänne on kiva kirjoitella muutakin kuin vain täytekakkujen kuvia laittaa. Mie en osaa (enkä ees halua) facebookkin näin kovasti kirjoittaa niin rustailen sitte tänne kuvien kera.

Mutta oi että on kuulkaas kiva olla LOMALLA! Vaikka eilen jo kuulin kuinka oli ollu porukkaa tk:ssa ja "kyllä ois Kanttiini pitäny olla auki..." huoh. Lupaan olla taas kesään asti siellä jokaikinen arkiaamu klo 8.15, koittakaa nyt kestää vaan tää viikko ilman kahvilaa. Hyvällä omallatunnolla lomani kuiten nyt pidän. Piste :) .Mutta miten ihanaa kun aamulla on voinu herätä rauhassa, ilman herätyskelloa ja ilman kiirettä mihinkään. Voi laittaa aamiaista, lukea Lapin Kansan ja kunhan toosottaa kotona kalsareissa ja tukka pystyssä- vaikka ihan koko päivän! Tehdä ruokaa ja syödä kynttilänloisteessa sitten pöperöitään, täällä kun on pimeä nyt kaamosaikana lähestulkoon kellon ympäri. Lapsikin niin nauttii, kun ei tarvitse hoitoon mennä. Iirokin on 11-kuisesta asti ollut jatkuvasti 5 päivää viikossa isossa hoitopaikassa, niin hänkin kyllä todella tarvitsee lomansa.

En ole varmaan sanonu aiemmin, mutta mulla on onni asua tässä lähes Iiron mummolan naapurissa. Se antaa minulle mahdollisuuden tehdä melkein mitä vaan, lapsenhoitohomma onnistuu kyllä. Harrastaa ja touhuta siis, käydä iltariennoissakin. Iirohan on jo niin iso, että se touhuaa mukana, eikä siitä kyllä vaivaa koskaan ole, mutta esim. pidemmälle hiihtolenkille sitä on hankala ottaa mukaan. Lyhyelle kylläkin.

Hiihtolenkistä puheenollen lähdin Tapanina korkkaamaan pukin tuomat sukset tuohon viereiselle ladulle. Ja hyvin ne luisti, minun ihanat pinkit pertsat! Kamerakännykän kans heiluin ladulla, kun en ollut varautunut näin kuvauksellisiin oloihin... Harmittaa kuvan laatu, mut kyllä niistä idea tulee selväksi.

Maisemia menomatkalla.. Ehkäpä valoisin hetki näinä päivinä täällä.

Ja kotimatkalla. Miten onnellinen sitä saakaan olla kun voi juuri täällä kasvaa, elää ja lapsensa kasvattaa! Minusta ei ikinä ois tämmösenään kaupunkiin/etelään asumaan. Millainen olisi "ei-valkea-joulu"? Mie en osaa ees kuvitella! Miten sitten, kun et pääsekkään hiihtämään suoraan kotiportailta? Miten te teette sen ihmiset siellä?

Tänään saimme Iiron mukaan "Arvon Vieraan" luoksemme kahdeksi päiväksi. Nimittäin Eemeli-Eno saapui. Hän on Iiron idoli. Äitilläki on NIIN paljon helpompaa, kun on lapsella leikkikaveri. Mie saan taas(!) tehä mitä tahon ja ikinä keksin, kun keskenään vaan touhuavat. Olkaa onnelliset te, joilla on sisaruksia <3

Tapaniniltahan muuten meni kaveriporukalla siellä Raattaman tansseissa, joissa Annika tanssitti ihmisiä. Niin oli hyvät kokemukset, että Uutena Vuonna on uusintakeikka! Hieno homma, eikös vaan. Noin sitä tehdään unelmista totta. Silloin on muuten seuraava päivä pyhäpäivä, niin toivottavasti kaikki lähtis rohkeasti mukaan vaan. Itellä ei kyllä huvita Levin tungos ja jonottaminen ihan joka paikkaan ja paikasta pois - ei sitten yhtään. Uusi Vuosi ja Pääsiäinen ovat kaksi sellaista vuodenaikaa, jolloin minua ei saa Leville missään muodossa. Mutta Raattamaan voin mennä kyllä vaikka heilahtaen, ei oo tungosta!

Mulla oli aikomuksena loman aikana maalata taulujakin, ja olen mie yhden viimeistellytkin ja toisen maalannut. Eli suunnitelmassa ollaan . Vielä ois visiot valmiina kolmannesta taulusta, joten teen sen ja postaan ne sitten kaikki tänne yhtäaikaa. Itseasiassa nyt kun asian mainitsin niin alankin sutimaan, poijat pelaa muistipeliä niin mikäs tässä maalatessa. Pukki toi myös Sodastreamin, joten hurruutan itelle vähä light-limua, sytytän takan ja ei kun kattomaan mitä kankaalle tulee. Olen aina visualisoinu jotain ihan muuta, kuin mitä siihen on sitten lopulta tullut. Nytkin oikein jännittää lopputulos!

Näkystelemmä taas! Kyllä mie näytän sitte teillekki mitä siitä tuli :)

Niin se vaan kauan odotettu joulu tuli ja pikkuhiljaa myös tässä menee. Vatsa ainakin tietää, että joulu on. Sen verran se on täynä kaikkea "ei niin" kevyttä ja terveellistä. Ihania lahjoja saatiin Iiron kanssa, kiitos niistä ihan jokaisesta. Iiron lahjoja kun miettii, niin voin vain todeta, että voihan Salama McQueen... Kaiken se Disney onkin osannut tuotteistaa!  En tiedä yhtään tuotetta, mitä ei sais Salamakuosilla. Meiltä ainakin löytyy nyt kaikki- lakanoista laastariin. Ja kaikki mahdollinen siltä väliltä. Ostin pojalle Wii pelikonsolin lahjaksi ja siihen luonnollisesti Salama- pelin. Ja voi sitä murhetta ja surua, kun äiti ei osanu laittaa sitä toimimaan aattoiltana. Siinä se peli oli, niin lähellä- ja silti niin kaukana. Siis käsissä jo. Onneksi mulla on huippunoheva ystävätär, jonka tiesin osaavan auttaa meitä. Tänään saatiinkin sitten pelit kuntoon kun apu saapui. Vika oli suuri ja varsin monimutkainen, ei ihme etten osannut... En osanu laittaa levyä oikeinpäin koneeseen! Enkä ollu ees tajunu tarkistaa asiaa, kun sinnikkäästi olin sitä väärinpäin sinne sisään tunkenu ja todennut; mäsäostos. Onneks on kuitti tallella, menee palautukseen! Voi luoja olen mie aikasta pörrö!

No mutta tästä pääsenkin sujuvasti kätevään ystävääni, joka osaakin kaikenlaista Wiin korjaamisen ohella. Hänhän on kesällä perustanut tänne Kittilään oman yrityksen, jonka sivuille pääset tästä. Huomenna hän on ensikeikalla lauluhommissa Raattaman Loimussa, jamit alkaa klo 21 ja kestää yli puoleenyöhön. Ihan mahtavaa! Sinne kaikki vaan tanssahtelemaan, jokka suinki kynnelle kykenee.

Ravintola Loimu

Mukavaa joulupäivää kaikkiin koteihin <3

Ihanaa Joulua ihan erittelemättä, ihan kaikille

Olen saanut päähäni, että minusta tulee huippuhiihtäjä, joten tarviin tietty huippuvermeet tähän haasteeseen. Ja koska sen tänne ääneen kirjoitan ja annan luvan tähän, niin eihän minua kai voi mikään enää estää tässä unelmassa? Hiihto on aina ollu mulle tärkeää ja mulla onki vapaantyylin luistelusukset, mutta nyt oon tykästyny perinteiseen tyyliinkin, kun lainasin Iiron mummon pertsoja. Nekin on niin nykyaikaisia (kaikki on, joulukuusikin!) kun eivät tarvi voiteluhommia olleskaan. Minä, joka en jaksa pihaani pukata lumesta, vaan asun tällähetkellä pojan kanssa Iglun näköisessä pirtissä, niin ei minusta ole kyllä suksiakaan voitelemaan. Näin joulun alla hoksasin sitten, että isäni varmaan miettii siellä päänsä puhki, mitä ostaa minulle jouluna, joten hänhän varmaan haluaisi kannustaa tytärtään näin tervehenkiseen harrastukseen... Ja halusihan hän kannustaakkin, suuntasimmekin tänään oikein isä-tyvär jouluretkelle Muonioon suksiostoksille. Oikhen hyvvää palvelua met sieltä saimma ja mie sain maailman hienoimmat sukset- ne oikhen huusi sieltä seinältä mulle, että OTA MEIDÄT, OTA MEIDÄT! Ihan minun sukset- vaaleanpunaset kukkaset koristivat pitkin pintaa . Tosi hienot, olen just rakastunut suksiin, voiko sekasemmaksi ihminen enää mennä? Lisäki isän hellu oli ostanu mulle maailman söpöimmän muffinssitelineen joululahjaksi ja sitten vielä naapurin Sari toi aikaa tilaamani Magnetix Energetix sormuksen mulle. Sen magneettinen vaikutus erottelee jotain hiukkasia verestä niin, että veren hapenottokyky paranee. Mullehan se sopii nyt hyvin, kun kuitenkin alan kilpaurheilijaksi. Vai onkohan se dopinglistalla tuommonen sormus, mene ja tiedä..

Eiks näytä ihan tulevalta huippuhiihtäjältä?? Niin minustakin

Muoniossa oli vielä tämmönen ihana Thai ravintola (mie en ole tieny!) , jossa käytiin tullessa syömässä, nappasin kamerakännyllä oikein kuvan ruoasta, ku olin niin yllättyny miten kaunis ja ihana annos se olikaan. Riisikin oli sydämmenmuotoisesti aseteltu.. oi että!  Mitä ihmettä mie oikein ootan, ko olen aina niin iloinen kaikesta kivasta? Ihan huippuhyvää ruokaa ja mikä ihana palvelu! Oi ku meillä ois Kittilässäki tämmönen....

Sieltä met kuiten palattiin lumimyräkästä huolimatta, kukkasukset kyydillä komiasti kotiin Iiron kans laskemaan mäkeä ja laittamaan viimisiä joulujuttuja. Oli kyllä selvästi taas ihana päivä- soma oli isänkin kanssa viettää oikein laatuaikaa, kyllä meidän kuulkaa kelpaa täällä elellä menemään.