Sirkuskakkua Mattukselle. Pelkäsin vähän, että kuinkahan selviydyn tästä tilauksesta kun nuo kolmiulotteiset hahmot ei oo oikein minun vahvuuteni. Vaan pelosta huolimatta pidin itse lopputuloksesta, joka oli minusta tosi hauska ja värikäs! Kiitos vaan haastavasta tilauksesta, mukava koetella omia rajoja ja sitä kautta uutta itsellekkin. Näitä tämmöisiä pitäs tehä enemmän, jotta kehittyisi paremmaksi. Lappilaisen maun takia vain aniharva täällä haluaa täysin marsipaanikuorrutteista kakkua, kyllä se on perus kermareunakakku mikä rulettaa ainakin täällä. Näistä marsipaanijutuista saa kyllä aina hiukan näyttävämpiä kuin kermasta. Minun mielestä siis...

Porokakkua porotytölle. Yritin luoda "auringonlasku" fiilistä, mutta lopputulos näyttää melkein kuin terveisiä teurastamosta...

Tampparikoneen kuljettaja vaihtoi työpaikkaa ja halusi tarjota vanhalle työporukalleen kakkukahvit.

Mukaan työpaikalle tuliaisiksi, kun vauvalomat on ohitse.

75-vuotispäiville peruskakkua.

Sanni on hevoshullu.

Onnea vaan kaikille!!

Lauantaina oli kahdet ristiäiset, joihin sain kunnian tehdä kakut.

Hilma ja Niilo, miten ihanat nimet. Kengät olivat molemmissa kakuissa toiveena.

Kinuskikakun mukaan tilattiin myös mustikkamarmeladilla täytettyjä jalanpohjapikkuleipiä.

Miten ihana keltainen toukokuu meillä täällä onkaan... Tänä aamuna terassinäkymäni oli seuraavanlainen...

Kerrankin minun laiskuudesta on ollu hyötyä, kun en ole saanut aikaiseksi laitattaa auton alle kesärenkaita. Eihän täällä talven keskellä tee kesäpyörillä kuin harakirin!

Hyvä päivä selvästi järjestää arpajaiset, eiks vaan? Askartelimma poitsun kans eka liput laput numeroineen sankkoon. Paikalle kutsuttiin myös virallinen valvoja Aulis "Kaivuri" Gerlander. Jottei vaan pääse tapahtumaan minkäänlaista arpajaisvilppiä!

Pikku fanfaarit ja numerot ylös!

1. Palkinnon voitti siis kommentti numero 56 eli Canelia  ja 2. palkinto meni ihan ekalle kommentoijalle eli Aulikille ! Huikeasti onnea molemmille! Lisäksi Iiro vaati vielä nostaa kolmannen lapun, joka oli nro 46, eli Paulan kommentti. Ylläripalkinto luvassa hänelle siis . Laitan vielä meiliä voittajille, onnitteluja ja tarkempia osoitetietoja varten...

Kiitos kaikille kommentoijille osallistumisesta, olipa hauska kokemus tämäkin

MInne tämä aika karkaa? Nyt oon taas tänäänkin tehny kakkuja, jotka on mielestäni tilattu mahottoman hyvissä ajoin ja tällähetkellä ne on jo tilaajillaan. Siinä jotenkin konkretisoituu tuo ajan kuluminen..

Huomena onkin se suuri arvontapäivä sitten, vielä ehtii mukaan täältä!  Tehen niin, laitan niin monta numerolappua kulhoon kuin on kommentteja ja Iiro saa sitten nostaa sieltä kaksi numeroa. Laskemme sitten yhessä ketkä ovat voittajia. Voittotaulu on da-da-daaaa... PÖLLÖTAULU (ylläri, mullahan on puu- ja pöllöfetissi) , jonka voi ottaa jos ei halua tai kykene ottaa kakkua. 

Taulu on kooltaan raameineen siis 30 x 40 cm ja akvarelli. Ja mikäli maalaus ei innosta niin raamit on kauniit, ihan mihin vaan kuvaan.

Paljon on taas tapahtunu täälläkin päin, koti on "chaos", en oikein osaa nyt keskittyä täällä mihinkään järkevään. Elokuussa pitäs olla vissiin valmista ja evakko meille Iiron kans häämöttää nyt kuun vaihteessa. Siihenkään mennessä meillä ei ole täällä lämmintä vettä, mutta onneks tuo mummola on tuossa vieressä- käymme sit siellä! Tässähän kävi niin, että piti sitä yhtä makuuhuoneen kosteusvauriota ruveta korjaamaan, ja kun sen huoneen sai kivaksi niin kaikki muut näytti ihan kamalalta. Eli uusiksi koko talo kun kerta lainaakin pankista sain. Nyt oiski sitten vanha keittiökin  myynnissä- just tyhjensin sen, että pystyin ottaa valokuvat. Mistä ihmeestä tämä kaikki tavara on oikeasti peräisin, mie en käsitä! Uudistettuun huusholliin en kyllä ota mitään ylimääräistä, meinaan asua askeettisesti kuin eskimo tästä lähtien.

Tilaan nyt henkimaailmasta vetovoiman lailla uuden omistajan tälle keittiölle. Vain koneet ja altaan jätän itelle. Tuo seinä puretaan, jossa on jääkaappi ja tilalle jää kaks korkeaa kaappia (jääkaappi ja ruokakaappi) vasempaan reunaan, sekä uus saareke. Tulee paljon valoa ja tilaa elämään, jotta voi hengittää paremmin! Ihanaaaaa!!!!!!! Täällä on jo nyt hyvät energiat ja nyt ne senkus paranee vaan. En malta oottaa!

Jotta aika ei käy pitkäksi niin hurhautan Iiron kanssa Turkkiin äitienpäiväiltana viikoksi! Ostin itelle äitienpäivälahjan, matkan johon olen kyllä kohta 2 vee säästänytkin. Olen perusjunttisuomalainen siinä, että kun olen 3 kertaa elämäni 4 :stä ulkomaanmatkasta käynyt Turkissa ja todennut sen kivaksi, niin en lähe nyt vielä kokeilemaan uusia paikkoja. Niiden aika tulee myöhemmin. Kanttiinin aukioloaikoihin tämä vaikuttaa siten, että pari arkipäivää joutuu olemaan luukku kiinni. Veera on muutoin siellä minua tuuraamassa, mutta helatorstain jälkeinen perjantai ja seuraavaa maanantai ovat kiinni.

Vaan ei se haittaa. Luulen, että loma on nyt mulle tarpeen ja ihana päästä pois hetkeksi. Saa ladata akkuja ja hoitaa itteä. Turkki on siihen aivan mahtava maa kylpylöineen ja hoitoloineen. Niiden takia se minua niin viehättää, ja värikkyyden. Ja se ajatus viehättää jo kun tietää miten innoissaan Iiro on matkasta, nyt se on jo niin iso että varmasti isona muistaakin jo jotain.

Olen mie tilaushommiaki tehny Kanttiinissa. Jotta on sitten voinut lähteä Rukalle rähisemään hyvällä omallatunnolla .

Rinsessakakkua

Prinssikakkua

Onnea molemmille pienille ekasta isosta juhlasta. Ja koko perheille!

Opet kokoontuivat

Rasmus nallepoika täytti puoli vuotta

Kaksostytöt myöskin puoli vuotta

Eelis poika on Salama-diggari

Syndeille

Olipahan Rukan reissu, huh!

Lähettiin tuon keittiökaappi-yrittäjä-ex-anopin kanssa "edustamaan" Kittilän Yrittäjänaisia valtakunnallisille yrittäjänaispäiville Kuusamoon perjantaina. Luvassa oli todella tiivis ja ihana viikonloppu. Hienosti olivat paikalliset naiset järjestäneet meille ohjelmaa ajankohtaisia asioita esille nostaen, eri puhujien muodossa.  Viihdepuolikin oli koko ajan myös läsnä ja siellä vallitsikin tosi mahtava ja rento tunnelma. Alussa tuntui siltä, että en kuulu näiden upeiden ladyjen joukkoon, ja mitä ihmettä mie siellä ees teen tai luulen tekeväni. Mutta sopeuduin yllättävän nopeasti ja oli kyllä mahtava kokemus kaiken kaikkiaan! Sain sieltä niin paljon; tarinoita, uskoa ja innostusta. Ihan kaikkeen.

Lyhyitä puheita meille siellä piti mm. EU meppi Liisa Jaakonsaari, joka hurmasi ainakin minut humoristisuudellaan. Samoin pidin kovasti Rukapalvelun mielettömän kauniista ja tyylikkäästä Anne Murtosta, joka kertoi tarinansa kuinka hänestä tuli hän. Ihana, innostava tarina! Mukana oli myös Toyotalta liuta miehiä, jotka halusivat meitä koeajamaan uusia autojaan . Kaiken maailman hybridi Priuksia. Koska lounasaterialla oli runsas viinitarjoilu, oli mahdollisuus myös päästä miesten kyytiin, mikäli kunto ei sallinut ajaa. Saimme kuulla myös heiltä, että millainen autoilija on yrittäjänainen heidän tutkimuksensa mukaan ja siinä oli kyllä naurussa pitelemistä!

Tärkeää asiaa tuli myös yrittäjän sosiaaliturvasta, sekä kasvumahdollisuuksia pohtivalle mm. Finnveran tarjoamista palveluista. Joka välissä oli aina jotain viihteellistäkin, kuten Anu Hälvän laulua, DragQueenin juttuja, Kuusamo-biisin kuorolaulua, tanssiesitystä, shamaaniesitystä, arvontaa yms. Mahtava ohjelma kertakaikkisesti! Kiitos!

Ennen illallista oli mahdollisuus tilata hotellihuoneeseen hieronta- ja hemmotteluhoitoja, sekä yhdessä kokoustilassa oli useita meikkaajia ja kampaajia, jotka loihivat meille kunnon iltalookit. Mehän otettiin ex-anopin kanssa nuo kaikki hoidot kun kerta sellainen mahdollisuus kerrankin oli! Sanna Juga teki rentouttavan kuumakivihieronnan kasvoille, sekä naamiot ja muut mahtavuudet. Sen päälle ihana, kaunis Iida tyttönen meikkasi minut ja sitten pääsinkin jo kampaajan käsittelyyn.

Hotskun parvekkeella tällättynä. Harmi etten osaa pukeutua asiallisen tyylikkäästi. Mulle on aina pääasia, että olo on mukava.. Kokeilin kaikkia vaihtoehtoja, mutta minkäs teet kun on farkkutyttö niin on farkkutyttö.

Oisko tää hyvä asiallinen potretti tästä äärimmäisen asiallisesta yrittäjänaisesta? Kelpais vaikka CV:hen, mikäli olisin töitä vailla? Ammun taas täällä itteäni nilkkaan postaamalla tällaisia kuvia, tälläkertaa ittestäni- minun "työsaitilla". Ei kauheen järkevää toimintaa varmaankaan. Onneks en oo koskaan täällä mennytkään väittämään olevani mitenkään järkevä, joten tuskimpa tässä mahottoman korkealta tiputaan jos tiputaan.

Maistuvan illallisen jälkeen suunnattiinkin Zoneen (?) , missä oli kova meno- tyypit tanssi pöydillä! Sieltä oikeaan tanssiraflaan, yökerhoon ja nukkumaan. Mahtavia uusia tuttavuuksia paljon! Olen NIIN iloinen, että lupauduin matkaseuraksi mukaan kun Kyllikki kysyi, vaikken taaskaan tiennyt mihin lupauduin. Olin vaan heti mukana ennakkoluulottomasti. Hyvä minä, nyt olin kyllä oikeassa paikassa oikeaan aikaan!

Tänään käytiin tulomatkalla Rovaniemen kohdalla kiinalaisessa syömässä (ihanaa, rakastan kiinalaista ruokaa!), sekä  kädentaitomessuilla. Mukaan tarttu muutama juttu, joista voi taas askarrella jotain kivaa kun tulee välppiä tehä jotain. Oli kyllä niin kiva tulla kotiin, kun jo kolmaskin makkari oli remontoitu valmiiksi sillä aikaa ja saunaki oli purettu. Tämäkin homma näyttää NIIIIN etenevän, etten ehi ees valita materiaaleja siinä tahissa kun pitäs. Täytyy vaan taas luottaa omaan intuitioon ja valita kerrasta sopivat kaakelit ja muut. En jaksa jaapata viikkotolkulla miettien eri vaihtoehtoja ja vertaillen eri juttuja. Tilaan vetovoimanlailla hyvät jutut heti kärkeen. Näin se toimii, eikä aikaa mene hukkaan. Koska se jos mikä on arvokasta.

Huomena onkin Kanttiini kiinni. Lähetään Irpun kanssa kattomaan vappukulkuetta Leville. Josko vaikka Salama MqQueen skumppapullo poksautettas!

Muistutampa vielä muutes siitä 100 000 kävijän arvonnasta, mikä löytyy pari juttua alaspäin kun luet tätä blogia. Arvonta oli siis 6.5 eli aikaa on vielä! Ihania kommenttaja on kyllä tullu sinne, olen ihan häkeltyny jokaisesta.

Nyt alkaa tuntua jo ihan oikealta yrittäjältä, koska olen tänään niiiiiiin pitkälle kehittynyt, että omistan vihdoin logon! Aatelkaapa sitä!?! Ei oo kehityksellä rajoja nyt.  Syksyllä tulee viis vuotta yrittäjyyttä täyteen ja mainiosti olen pärjännyt kyllä ilmankin, mutta jotenki tää antaa ryhtiä minuun kuitenkin. En tiä yhtään mistä johtuu tai miks nyt vasta tuli tämä. Sen tiän, että kaikki tapahtuu aina ajallaan ja kaikella on tarkoituksensa, joten ehkä nyt olikin vasta aika. Olen monesti miettiny pääni puhki, et mikä se ois se minun logo; mikä se on minun juttu, kun mie olen kuitenkin niin montaa juttua yhtäaikaa? Oon aiemmin vähätelly noita kakkuhommiani (niinkuin olen muutamassa postauksessa ja kommenttiosiossa maininnutkin) ja miettiny, et oisko se kahvikuppi se logo ennemmin? Just se höyryävä "perustylsä" musta kuppi tasseineen, mutta mikään ei oo sen kliseisempi logo kahvilalla ko se. Ei siis sitä. No entäpä kakku? No ei, ku en mie ole ees leipuri. Ei mulla ole oikeutta mainostaa kakkuja silloin. Mutta NYT on tapahtunut valaistuminen! NYT kun olen tajunnut, että kakku ON se minun juttu, koska se ON HYVÄ ja se on just se juttu, mistä pidän ja minkä teen oikeesti sydämestäni räätälöitynä asiakkaalle. Se on se juttu, se on minun logo! Viis siitä olenko restonomi vaiko hortonomi, se on kakku.

Siitäpä se ajatus sitten lähti....

Yks ilta kun luin Iirolle iltasaduksi omaa lapsuudenaikaista Kikerokirjaa "Pikku Hukka syntymäpäivillä", sain a-haa elämyksen, että se Pikku Hukan leipoma kakku on juurikin SE kakku, jonka haluan minun logoon! Pikku Hukka tekee possukavereilleen kakkua, miten ihana ajatuskin.

Eikö oo syötävän herkullisen näkönen! Niin minustaki!

Piirtelin ja taiteilin luonnosta ja mietin tuota "slogania". Mikä ois se mitä pitää mainonnassa korostaa, jotta se minun juttu nimenomaan tulis ilmi siitä mahollisimman simppelisti ja erottuisin muista. Ei mitään turhaa liirumlaarumia. Ja tuo on se minun juttu. Se, että ihan itse niitä taiteilen, alusta asti omin kätösin (ainakin vielä).

Luonnoksia tuli "muutama" ja lopuksi päädyin eriin tekstiin kuin mitä tuossa ylhäällä oli. Mallieni kanssa suuntasin sitten ystäväni luo, joka on markkinoinnin ammattilainen täällä Kittilässä, sekä erittäin taitava koruaskartelija. Hänen korusivuilleen pääset muuten tästä. Käyppä kurkkaamassa, mikäli helmitaiteilu kiinnostaa. Ihania ovat kaikki, ja niitä voi myös tilata postitse itselleen!

Niimpä siitä logosta kaiken pienen säädön ja viilaamisen jälkeen tuli minulle mieluisa. Yks kerros kakusta pois, kun näytti  laskiaispullalta ja muutenkin säätöä, säätöä...

Mitäs pidätte? Ite tykkään kun on tuommonen värikäs ja lapsellinen. Ihan niinkuin minäkin olen! Tykkään myös siitä, että tuo slogani tuo esiin kaiken sen minkä teen - ajatuksineen: aina korut, taulut ja kakut- kaikki sopii minusta saman lausahduksen alle. Isä saa sitten laittaa taksinsa kylkeen minun blackandwhite- tarran, sopii hienosti siihen RR 45:n rinnalle!

Perjantaina onkin tulossa jännä päivä. Tekastan eka 6 täytekakkua erinäisiin juhliin ja lähen sitte Naisyrittäjien viikonlopputapahtumaan Rukalle! Hurjaa, en oo vissiin koskaan ees käyny siellä. Mitäpä sitä siellä, kun on tuo Levi ollu aina tuossa vieressä. Ei ole tarvinu vierotuntureilla hyppiä. Täytyypä paparazzata siellä ja tehä joku nasta postaus siitä sitten ensi viikolla. Mie olen päättänyt nyt skarpata ja reipastua yrittäjänä(kin), tämä on osa siis minun "verkostoitumista" ja tulevaisuutta...

Hei muistakaapa muuten käyä osallistumassa arvontaan- reilusti viikko vielä aikaa! Se on siis postaus tämän postauksen alapuolella. Ihan vaan kommentoimalla pystyi osallistua ja palkinnothan luonnollisesti oli päätä huimaavia!

Mutta nyt minä lähen tästä hengaamasta Unelmien Itsetutkiskelukerhoon. Alamme tehdä aarrekarttaa itelle tällä kertaa. UUUUU. Jännittää jo nyt!

Tättärätää--tättärä-tää!!!

Se on kuulkaa reilun kolmen vuoden "blogiurani" ensimmäisen arvonnan paikka, koska maaginen 100 000 kävijän raja on mennyt rikki!Itseasiassa se meni rikki jo 7.4.2012 eli kaksi viikkoa sitten, mutta nyt vasta ehdin järkätä palkinnon ja siten myös postata tämän tänne.

Oon ihan fiiliksissä kun koitan hahmottaa tuota määrää konkreettisesti. Sehän on yhtä kuin 100 000 päätä rivissä- kattomassa läppäriä? Keitä te oikein ootta??? No anyway, se hahmottaminen on mulle mahdotonta kun on kotoisin paikasta, jossa asuu keskimäärin yksi henkilö neliökilomerillä, eikä oo turhan tunkua koskaan. Paljon se on kuitenkin ja siksi on siis ehottomasti arvonnan paikka!

Arpalipukkeen voi lunastaa ihan vaan kommentoimalla jotain tämän postauksen kommenttiosioon. Ihan mitä vaan! Voit esimerkiksi antaa palautetta; risuja tai ruusuja, antaa kehitysehdotuksia, linkkivinkkejä, postaustoiveita tai vaikkapa kertoa niksipirkan niksin tai runon! Voit myös kertoa miksi käyt täällä blogissa, onko joku täältä jäänyt erityisesti mieleesi tai mitä toivoisit täältä tosiaan joskus löytyvän? Sana on sinun ja täysin vapaa.

Arvontaikaa on kaksi viikkoa, päättyy sunnuntaina 6.5. Kun jätät kommenttia, voit laittaa halutessasi vain etunimesi nimikenttään, mutta muista laittaa sähköpostiosoitteesi, jolloin tiedän osata ilmoittaa sinulle mikäli arpaonni osui kohdallesi. Sähköpostiosoite ei tule näkymään muille käyttäjille täällä blogissa, ainoastaan minulle.

Palkintoja on kaksi;

1. PALKINTO

Joko täytekakku tai joku maalaukseni (joku jo oleva tai sitten teen uuden tässä parin viikon sisällä), riippuu onko voittaja paikkakuntalainen vai muualta. Kakkua on vaikea lähettää postissa esim. Imatralle, taulu ehkä helpompi. Toisaalta voi olla, että joku ei halua minun taulua mistään hinnasta vaan enemmin vaikka kakun. Tämä selviää sitten kysymällä, kun se on ajankohtaista!

2. PALKINTO

Tuotepaketti, johon kuuluu

* itsetekemäni pussukka Marimekon kankaasta

* Itsetekemät leivoskorvikset

* rakastamani paukkusuklaa :)

*sisustustaulu

* party lite kynttilä

*kirja

*nalle

*Hello Kitty rannekello

* Virkkuukoukkusen pöytäluutu

*leivoshuulirasva

Mikäli et ite pidä palkinnoista, niin ainahan niitä voi antaa vaiks etiäpäin lahjoina? Kannattaa minusta kuitenkin osallistua! Ei muuta kuin arpaonnea kaikille tasapuolisesti, oottelen jo innolla teidän kommentteja ja juttuja <3

Jännää!

Niin se vaan viikko on taas vierähtäny touhottaessa kaikenlaista, mm. kakkuja...

Pohjolan Liikennekoulu juhli tämännäköisten kakkujen kanssa 10-vuotispäiväänsä

Sanita sai 5-vee kakkuunsa kruunun ja tiaran, koska on prinsessa.

Peruskakkumallini tuona hetkenä

Teemun 1-vee kakkuun haluttiin muumi. Kakku on munaton ja laktootositon myöskin.

Emma on Hopla-fani!

Peruskakkua eläkkeelle pääsyn kunniaksi

Kiitoskakku .

Miehän en ole olemassa mikään perusnainen siinä mielessäkään, että tykkäisin liikoja shoppailla. Mutta sen kerran kun siihen hommaan aletaan, niin (sekin) tehhään sit kunnolla ja täysillä. Sata lasissa. Hirrrwweeen kiva toi uus autokin tähän tarkotukseen, kun siihen mahtuu vähä enemmän noita ostoksiakin. Päätettiin ottaa se menopeliksi ystäväni kanssa, kun kerran Kittilästä jaksetaan raahautua eteläiseen Suomeen, aina Tornioon asti! Shoppailu lapin ihmiselle on yhtä kuin katalogeista tilaamista tai nettiostamista, joten nämä reissut on kyllä fyysisesti ja psyykkisesti aina raskaita. Onneksi kaverini pitää aina minibuddhaa pussukassaan mukana, niin meillä oli tosi rento ja onnistunut 13 tunnin kauppamatka.   Liekö sen takia vai ihan seuran..

Siellä se on takana, meidän kaikkien pyhiinvaelluspaikka. Henkimaailma suojelkoon meitä ja lompakkojamme.

Vaan ei se suojellut. Luvassa oli optimististä ostamista. Kaikki 4 kärryä mahtuu hyvin autoon! Täytyy vaan pakata tooooosi hyvin. Jossain näkyy siis se sängynpeitto jota lähin ostamaan.

Voin lämpimästi suositella Toyota Avensista, mikäli haalit tila-autoa. Aivan mahtava tilaihme on tämä yksilö! Rohkenimme vielä ostoksille CandyWorld:iin sekä På Grensenin Citymarkettiin Ikean jälkeen. Ja isälle tiedoksianto: yhtään kuhmua ei tullu sisäkattoon, eikä seinämiin, tai kulumia tavaroista. Enkä räpinyt suklaan kanssa ajaessanikaan penkkiä pilalle. Auto on taas tyhjennettynä juuri niin puhdas ja ihana kuin se oli minulle saapuessani. Olen siis oppinut käyttämään autoa oikein, kehittynyt ainakin? Toivottavasti olet ylpeä!

Totta puhuen käytiin tuolla siitäkin syystä juuri nyt, kun ystäväni avaa ensi viikolla yrityksensä Pingalan uusissa isommissa tiloissa täällä Kittilässä. Hän tarvitsi ostaa sinne erinäisiä pikkujuttuja, kuten lepotuoleja. Itse lähdin ilman ostoslistaa kaveriksi mukaan avoimin mielin, tarkoitukseni ehkä ostaa uusi päiväpeitto sänkyyn, jota mulla ei ees ole vielä. No kaksi kärryä mullekkin sieltä mukaan kamaa lähti, mutta jokaikinen juttu tulee olemaan ja on tuiki tarpeellinen! Yllättäen huomasin ostaneeni vessaan peilit ja valot ja verhotankoja, vaikka ei ollu ees tarkoitus. Ne tarvii ehkä joskus ens syksynä vasta. Oli vaan niin kivat ja kun tuota tilaakin oli niin huimasti.

Ja Emmalle kiitos kun hoidit Kanttiinia päivän ja mahdollistit menoni! Huomena taas alkaa muuten paaston aika, kevennysjakson eka päivä... taas mennään, huh. Tällä kertaa en rupea huippu-urheilijaksi kesken mehupaaston, sen ainakin opin edellisestä kokemuksesta. Nyt relaan ja nautin kun kroppa puhdistuu. Luen vaikka jotain järkevää kirjaa tms.

Kun tietää mitä tykkää touhuta ja mitä ei, niin elämästä tulee paljon kivempaa. Jää kaikki ärsyttävä pois ja jäljelle jää vaan energisoivat asiat. Edellinenkin viikonloppu oli aivan ihana, värikäs- kuten eräs kommentoija toivotteli sen olevankin . Mullahan kun on tämä positiivinen ongelma lapseni suhteen, sitä on vaan yksi kappale ja jakajia olisi vaikka kuinka monta: äiti, isä, mummo, pappa ( x 2 aina toisinaan). Tänä viikonloppuna sain pitää hänet aivan itselläni, eikä me tehty mitään!! Ei hösötetty mihinkään vaan pidettiin leffailta, rupateltiin, maalailtiin yhdessä, no käytiin me pilkillä ulkona ystäväperheen kanssa ja syötiin Nesteen äitien tekemiä ruokia pääruuiksi. Ihanaa, kiireetöntä aikaa aamusta iltaan. SItä mie kaipaan ja siitä mie nautin.

Mutta niin mie nautin myös maalaamisestakin. Mulla on jostain ihmeestä tullu palava vimma saaha luoda uutta, kokeilla uusia tekniikoita ja sitä kautta omia rajoja ja taitoja. Kattoa mitä kaikkea osaankaan, ja mitä en.

Eilen siivottuani (joo, siivosin piiitkääästä aikaa niin että mukana oli myös imuri JA vaihdoin järjestystä samalla) olohuoneen teki mieli kokeilla aikuiselämäni ekan kerran akvarellimaalausta. Enkä aloittanu yhtään sen helpommasta kuin ihmisen eli itseni maalaamisesta... Otin malliksi yhen voimauttavan valokuvan, mutta en kehtaa siitä lähempää kuvaa laittaa, koska siitä ei tullu tarpeeksi hyvä. MIttasuhteet meni vähän pieleen. Ens kerralla sitten tarkempaa jälkeä.

Tästähän se lähtee, vanhan keittiötason toiselle puolelle teippasin paperin reunoista kiinni ja sit luonnostellaan...

Iiro näpsi kuvia minun vanhalla kamerakännykällä, jonka olen hälle antanu.. Sen mielestä oon kuitenkin enemmän kakuntekijä kuin maalari kun kysyin hältä mielipidettä :)

Innostuin akvarelleista vaikka ihan en tyytyväinen ollukkaan omankuvani lopputulokseen ja muistin kesällä pihallani kasvavat monivuotiset kukkaset. Ne oli tämän taulun inspiraatio..

AIkuiselämäni ekoiksi akvarelleiksi ihan ok- tuotokset, tästä on NIIN hyvä lähteä kehittymään ja kokeilemaan uusia juttuja. Tiedän, että nämä ei ole hyviä oikeiden taiteilijoiden silmissä, mutta ite olen iloinen maalauksen tuomasta hyvästä olosta - ja jopa näistä tuotoksista.

Ens kesänä kyllä lähen jonnekki intensiivimaalauskurssille johonki päin Suomea viikoksi, se on nyt päätetty! Oisko ehdotuksia, hyviä kursseja, jossain jo jollain tiedossa? Veda-taide myös kiinnostaa, sekin olisi yksi vaihtoehto...

Kittilän seurakunta järjesti eilen kaikille kunnan neljävuotialle perheineen syntymäpäiväjuhlat. Koska seuriksen oma emäntä oli lomilla, sain minä kunnian tehdä kakut. Iso kiitos siitä Elinat!

Nooan arkki goes viidakkoteema

Toivottavasti oli hyvät pirskeet lapsosilla!! Paljon onnea, ihan jokaikiselle.

Peruskakut oli tälläkertaa tämännäköisiä. Itteäki oikeastaan harmittaa tämä "samanlaisuus" mikä tulee siitä, kun tilaus tulee vain muutamaa päivää ennen. Silloin ei ehi enää kokeilla uusia juttuja tai muutenkaan lähteä sen kummemmen ideoimaan. Harmittaa vaan minua itteä, ymmärtääkseni asiakkaat ovat kuitenkin tosi tyytyväisiä. Ainakin näin olen ymmärtänyt. Joskus vähemmän koristelua on enemmän minun mielestä.

 Olen muuten ihmetelly, että miten ihmeessä oikeissa hienoissa konditorioissa voidaan tehä satoja kakkuja päivittäin. Mulle tulee jo murto-osasta tuosta oikeasti K-I-I-R-E!, vaikka pidän itseänikin jo tosi nopeana ja tehokkaana. Vaan eilen sen tajusin, kun töissä vieraili ystäväni, joka on ollut  töissä oikeassa konditoriossa. Hän kertoi mulle miten hommat siellä tehdään. Miten tehdään kakut, kun on kyse massatuotannosta...

Ja tiättäkö mitä? Olen tähän asti ajatellu, että se on minun suuri heikkous yrittäjänä - se, etten ole ammattileipuri, tämmöinen kokeilupaakari vain. Mutta juuri tänään pidän sitä vahvuutena, se on yritykseni hyvä, hieno puoli ja nyt olen siitä ylpeä! Kuulin koko prosessin kuinka kakkujen pohjat tehdään, täyttö, kostutus ja koristeet ja sen kuinka kakut täytetään aina pakkaseen valmiiksi kasoihin oottamaan ja sieltä ne kuorrutellaan vauhdilla sitä mukaa kun kakkuja tilataan. Äitienpäiväkakut jo oottavat täytettyinä ostajiaan, kun mie vielä täällä mietin minkä teeman keksin niihin tänä vuonna! Ei ihme, että tuntuu hitaalta!!! Toki toinen asia miksi en voi enempiä tehä kakkuja on tilani pienuus sekä koneet ja laitteet, joilla teen kakut. Ne ovat ihan samanlaiset kuin lukijani, juuri sinullakin siinä, on kotonasi. Perus 60cm uuni ja tavallinen Philipsin vatkain. Kylläkin telineellä, voin siksi aina hyppiä kassalla välillä.

Ja kun tämän tajusin, niin oivalsin kuinka ihana ja arvokas on se tosiasia, että teen jokaikisen kakun alusta asti itse, vasta sitten kun asiakas sen tilaa, pohjankin. Ei pidä vertailla ja vähätellä itteä tässä asiassa. Se on täysin mittatilaustyö ilman einesmäisiä valmiita täytteitä, lisäaineita, pakastusaikaa, sokerivesiä ja makeaa hillotäytettä. Se on itsetehty, alusta asti, juuri asiakkaan toiveen mukaisesti, omaa luovuuttani käyttäen. Se on käsityötä. Se voi ja sen pitääkin maksaa enemmän kuin massakakku. Tänään olen ylpeä "koti"leipuri.

On ollu kyllä aika kiire tällä viikolla.. Hyvä, että olen ehtiny työaikana hoitaa tilaustyöt, se on ollu siinä ja siinä.

Kala/katkarapukakku

Ulkoiluriehaan tilattua..

Mantelileipää. Multa tilataan tätä viikottain erääseen perheeseen. Ohje on karppaajilta. Tämä on muutes tosi hyvä, hiilariton leipä. Kannattaa kokeilla , mie ainaki tykkäsin! Laitan ohjeen tähän niin voitte teki kokeilla :)

Mantelileivät 5 kpl

2 kananmunaa -vatkaa

2 rkl maitorahkaa- lisää vatkattuun kananmunaan

2 tl psyllium

2 tl leivinjauhe

1,5 dl mantelijauho

3 rkl vehnäleseitä

1 rkl seesamin- tai pellavinsiemeniä

150 g juustoraastetta  - lisää tämä ihan lopuksi

Tästä määrästä tulee noin 4-5 pyöreää, jauhelihapihvin näköistä lättäskakkoa. Kohota hetki (ei oikeesti paljoa kohoa). Paista 225 asteessa kauniin ruskeaksi.

Ihana, ihana rentouttava pääsiäisloma on takana. Ja mikä loma! Wau.. Tein kaikkea jälleen mitä lomaan kuuluu; oman pojan kans oleilua, oli ystäviä läheltä ja kaukaa, baaristeluakin yhtenä iltana, remppa edistyi yhdellä huoneella, lukemista, unta, hiihtoa ja PALJON KORUJA!!! JEI! Tällä kertaa en tarvinnu hinata autoa missään syrjäkujilla, vaan kruisailin onnesta soikeana uudella menopelilläni jopa Kolariin asti, ruotsin puolen Ica-kauppaan falukorvia ostamaan. Olenhan kansainvälinen yrittäjä heh. Sitä on kyllä kuin Liisa Ihmemaassa kun sinne kauppaan menee, kaikki tuntuu jotenkin niin erilaiselta. Mistä lienee johtuu. Jopa karkit maistuu paremmalta siellä, jäätelöstä nyt puhumattakaan! Ne on paljon kermaisempia.

No mutta se siitä aiheesta nyt tälläkertaa.Tässä tuotokset korujutuissa... Äidin kanssa näitä jo aloteltiin viime viikolla kun hän kävi kylässä, mutta mulla jäi inspis päälle ja oon koko loman ajan niitä väkerrelly aina silloin tällöin kun ne tarvikkeet tuossa pöydällä on ollu levällään.. Lisään nämä nettikauppaan määrien kanssa iltaan mennessä...

Ruotsin rinsessa innosti minut tähän kokeiluun

Minun suurin heikkous, suklaa, sai tekemään suklaakakkuja.

Hillasta prototyyppi nro.2. Ehkä jo hiukan ykköstä parempi, mikä on sekin tosin jo ehtinyt kirjekuoressa lennähtää etelään korviin roikkumaan

Appelisiinikokeilu... Seuraavan kerran teenkin sitruunoita ja limejä!

Samalla ku askartelin näitä, söin suklaakeksejä. Muovailin samannäkösiä sit kakunkin päälle niin muistan sen hetken pidempään :)

Sokerihumala ku hiipuu niin tekee mieli kokeilla taas jotain uutta. Tässä syntyivät siis Sinikukat!

Ja koska olen sydämellisellä tuulella lähes aina nykyisin niin tein myös sellaisia

Mutta aina pitää olla myös jotain taikaa elämässä, siksipä paikka löytyy myös Taikakukalle.

Olin tammikuussa  hiljaisuuden retriitillä Pyhällä ja siellä minusta otettiin voimauttavat valokuvat. Kyseessä eivät ole ns. perinteiset valokuvat, vaan se on terapeuttinen prosessi, johon liittyy paljon muutakin ajatustyötä ja tehtäviä valokuvien ottamisen ja katsomisen lisäksi. Lisää tietoa kyseisestä menetelmästä voi lukea täältä , mikäli haluat kurkata mistä on oikein kysymys. Lyhyesti sen kai voi tähän nyt kiteyttää, että koulutuksen juuri tähän menetelmään saanut henkilö ohjaa prosessin, ottaa kuvat, joidenka tarkoituksena on saada kuvattava näkemään itsensä juuri niin kauniina kuin muut hänet näkevät. Eräänlaista valokuvaterapiaa.

Mulle tämä oli tosi mielenkiintoinen kokemus, joka ei tosiaan lopu tähän, vaan kuvia otetaan jatkossakin lisää. Kesällä viimeistään otamme seuraavat otokset, kun ihana Minna  tulee tänne Lappiin kyläilemään. Tässä välillä teen hänen antaman ennakkotehtävän. Mutta voi hurja minua jännitti olla valokuvattavana. Ihan hulluna! Minusta ei ole aikuisiässä juuri koskaan kukaan ottanut valokuvia, ja mulla on esim. vaan tyyliin 1 tai 2 yhteiskuvaa minusta ja lapsestani kun hän oli ihan pieni (mikä surettaa minua kovasti nyt), koska se olen aina minä, joka otan ne kuvat muista. Oli juhla tai tilaisuus mikä tahansa. Olen jotenkin aatellut, etten halua vaikuttaa liian itserakkaalta ja pyytää muita kuvaamaan minua tai meitä. En mie voi muita häiritä oman "itserakkauteni" takia(olettanu että se on sitä muille jos niin tekisin?)... Ja on siinä sekin, että olen ollut todella, siis todella rankka itseäni kohtaan. Nähny vaan mm. suuren nenän, pyöreät posket ja pullukan kuvassa. Minulla on valokuvia esim yläasteajoilta, joista olen jopa leikannut itseni irti, koska en ole pitänyt näkemästäni. Olen kyllä voinu ite räpsiä itestä kuvan, tai 50, jolloinka niistä saattaa hyvällä mäihällä yksi kelvata mulle. Mutta viimeksi ollu siis toisen ammattilaisen kuvattavana YO-kuvassa 14 vuotta sitten.

Oli kyllä mieletön kokemus saada ekat kuvat käsiini. Niitä oli paljon, noin 200 kpl. Kaikista karmeimmat kuvat olivat ne, joissa yritin aivan liikaa "poseerata" ja olla se, mikä on minun mielestä ollu hienoa (kun ei ole tiennyt miltä voi näyttää kuva itsestä kauempana kuin oma käsi yltää otettuna, ilman mahotonta tekohymyä). Tämä yliyrittäminen näkyi ja paistoi kuvista ja teki niistä jopa irvokkaita katsella. Hui! Mutta ammattilainen on ammattilainen, mielestäni parhaimmat ja onnistuneimmat kuvat (tässä hetkessä mietittynä) olivakin juuri ne, jotka kuvaaja oli ottanut "varkain" ja joissa en ollut ehtinyt yrittää mitään ihme irvistystä kasvoilleni saada. Näin itsessäni niin paljon eri puolia ja oon oikeastaan aika haltioissani kuvista, sillä nyt näin sen Helin kuvassa, joka sisimmässäni olen ja mitä ilmeisesti olen uloskinpäin aina hetkittäin. Sieltä löytyi minun mielestä (ja itseasiassa Minna-kuvaajankin mielestä) herkkyyttä, leikkimielisyyttä, villiyttä, luonnonlasta, surullistakin, iloista jne. Minussa on aika monta puolta näemmä ja oon ihan ihmeissäni nyt.. ihme kuvat! Todellakin voimauttavia minulle nyt tässä hetkessä ja tulevassa. 

Minnalla kans jännitti mitä mie tykkään kuvista, löytyykö sieltä yhtään, josta pitäisin tietäen minun ajatusmaailman ja kuvakammon. Olin itekki todella yllättynyt kuinka monesta pidin. Sain luvan laittaa Minnan ottamat kuvat tänne blogiin, joten tässäpä nyt tänään otokset, jotka miellyttivät minua nyt. Aika montahan noita on kyllä. Kait tää on mulle osa prosessiani, että kelpuutan nämä itselleni ja kehtaan laittaa nämä myös tänne, kuvittelematta, että nyt pidätte minua vähintään maailman itserakkaimpana ihmisenä. Mie opettelen tässä rakastamaan itteäni ja näkemään itteni ulkopuolisin silmin. Sehän on vain suotavaa? Kaikille. 

Iso kiitos ihana Minna.

Kauan odotettu pääsiäisloma alkoi... ja voin kertoa, että hyvissä merkeissä! Sain juuri kuulla, että mie saan uuden auton itselleni! Olen jo vuoden verran varmaan unelmoinu uudesta autosta ja kuvitellut mielessäni ajavani sillä ties missä pitkin pitäjää ja jopa ne firman tarrat olin jo liimaamassa kylkeen. Käyttänyt aikusten oikeasti sitä vetovoimanlakia, vaikka monet nauraa kun kerron siitä. Aikansa kun toivoo ja ihan oikeasti uskoo että unelmat toteutuu niin pakko sanoa, että TOIMII! Tiesin, ettei mulla ole varaa ottaa velkaa lisää kahta omakotitaloa jo yksin maksavana, sekä tätä toista remontoidessa, niin pakko oli vaan haaveilla. Suuren suuri, valtaisa, kiitos siis isälleni, joka osti perheelleen uuden auton ja minä sain kuin sainkin heidän vanhan! Joka on mulle siis täysin luksuskaara, en valita yhtään! Se on kuin uusi minulle ja Iirolle! Ooppelillakin on jo uusi omistaja tiedossa, ja tunnenkin hänet. On ihana kun tietää, että se pääsee ainakin yhtä hyvään kotiin- ellei jopa parempaan missä on ollut. Siellä talossa asuu nimittäin (korjaustaitoinen) mies. Ihanaa, oon niin onnellinen sen puolesta. Siis ooppelin.

Muutenkin on ollu tosi soma viikko. Meillä kävi äärimmäisen harvinainen vieras, nimittäin äitini. Hänen kanssaan toissailtana askarreltiin rupattelun lomassa koruja. Laitan niistä joskus myöhemmin postausta, nyt intoilen hetken näistä unelmistani- joohan? Muutenkin oli kiva kun Iirokin sai hoidosta vapaapäivän ollakseen Mummin kanssa kotona. Se reppana on kaiket päivät hoidossa kun yrittäjä-äiti ei paljon viikolla voi lomia pitää. Onneks on kuitenkin aina viikonloput kuiteski vapaalla. Hyvä niin!

Ja lisää unelmiin ja niiden toteuttamiseen. Mulla on yksi iso unelma, joka vaatii paljon ja kaikenlaista saavuttaakseni sen. Sen saavuttaminen vaatii välietappeja, hyviä sattumia, tietotaitoa, rahaa... ihan kaikkea. Rohkeutta ja hulluutta, ihan hulluna. Se on iso ja silti saavutettavissa, joten mulla ei ole mitään järkevää syytä olla himmailematta. Mutta kun en saa aikaiseksi aloitettua tätä projektin vaatimaa alkua ja ajatustyötä. Tähän kohtaa astuu (sattumia ei vaan ole..) kuvaan ihana ystäväni, joka lukee tällä hetkellä ei yhtään enempää tai vähempää vaan elämäntaidonvalmentajaksi. Aatelkaa, mulla on onni omata elämäntaidonvalmentaja lähimpänä ystävänäni! Siis minusta tulee vielä niin  taidokas elämänkahlaaja tässä rinnalla, uskokaa pois vaan.

Hänellä on menossa nyt harjoitusvalmennnukset ja minä sain siis kunnian olla yksi valmennettava. Käytiin pienellä testillä läpi kaikki pääelämänalueet, joista näki mitkä on hyvin, ja missä voisin hiukan petrata. Nooh, yllättävän moni asia on jo tosi hyvin ja viimeaikaisilla tiedostamisillani menossa vielä parempaan suuntaan koko ajan. Tässä unelmajutussa kaipaan kuitenkin hiukan apua ja tönäisyä. Mistä lähteä ja mitä tehdä sen eteen? Pohdittiin mikä minua estää ja junnauttaa paikoillaan. Tunnin lopputuloksena oli paljonkin tietoa ja ymmärrystä, mistä en sinne mennessäni tajunnut. Ja simppelijuttu, mistä minun pitää nyt vaan ihan ekana alottaa, on kodin järjestäminen. Remontin takia en voi tätä kauheesti järjestää, mutta tietyt asiat kuten hajallaan olevat paperihommat (jutut mappeihin jne.) ja rojukasat haittaavat olemassaolollaan minun keskittymistä ja käy niinkuin nytkin on käynyt- mieluummin vaikka askartelen koruja tai bloggaan, kuin siivoan, saatikka mietin ja teen laskutehtäviä unelmaani varten. Minun siivoaminen on aina ollut huonekalujen siirtämistä tai muuten vain tavaran siirtoa. Nyt täytyy kuitenki skarpata, sillä se on välttämätön askel seuraavaa juttuun, jolloin pääsen puhtaalta pöydältä ajattelemaan ja laskemaan asioita unelmani eteen.

Ammun ehkä itteäni nilkkaan postaamalla tälläisiä kauhukuvia kodistani (kukaan järkevä ei näyttäisi muille juuri näitä kuvia vaan postaisi juuri ne näteimmät nurkat ) mutta nää on nyt vaan jotenki järkättävä ja saatava homma haltuun. Puolet kaatikselle ehkä? Siitä se sitten lähtee! Ei minun koti silti ihan näin kaaos aina ole- nytkään, remontin vuoksi nyt näin kamalaa joissain kohtia. Ennen minua ei ois niin ees häirinny- tykkäsinkin, että elämä näkyy talossa ja yltiö kliinisyys kenenkään kotona ei minua yhtään houkuta. Nyt vaan kun alkaa olla sisäinen maailma kohtuu järjestyksessä, niin alan toivoa ulkoiseltakin sitä samaa. Rempan edestessä tästä tulee ihana koti, maltan kyllä sen takia tän vaiheen... varmasti maltan!

Mutta nyt mie lähen auton hakuun Iiron kanssa tästä, saa nähä- kyllä nyt jännittää! Katoin just, että täällä blogissakin on ihan kohta käyny 100 000 vierailijaa ja oon ihan, että ketä te oikein oletta??????   Luku on puolet Lapin läänin asukasluvusta, jos nyt alkaa hahmottamaan määrää ja se on minusta ihan mielettömän paljon näillä leveysasteilla! Saatampa järkätä oikein ekan arvonnan täällä kun se satku menee rikki. Pitää vaan keksiä joku kiva palkinto ja kysymys mihin vastaamalla voi lunastaa arvan...

Eilen sunnuntaina sai pieni poika rakastamassani Raattaman kylässä nimen, Ántte Niillas . Ihana nimi!

Paljon onnea koko perheelle!

Hauska miten asiakkaat tavallaan kehittävät mulle uusia tuotteita, nyt on käyny niin. Muutaman kerran olen jo tässä viimeaikoina tehnyt tilauksesta erilaisille kokousporukoille/ ryhmille evästä mukaan kertislaatikoihin pakattuna. Mullahan kun ei ole täällä toimitilassani edes liettä (hellaa) niin en mitään kokkaile tai keittele. Mutta salaattiahan mie teen ja suolaisia piirakoita.

Kait näillä pärjää iltakokouksen ajan?